Harrastaja-aapinen #2: Anime

Aiheet: Artikkelit, Harrastaja-aapinen
30. maaliskuuta 2008, kirjoittajana Veh

Animen, eli japanilaisen animaation, määritelmä ei ole koskaan aiheuttanut kovin vakavaa terminillitystä alan piireissä. Tästä on kiittäminen montaakin asiaa. Animaation tekeminen maksaa ja vaatii paljon ammattitaitoa, joten animen suosiolla rahastaminen ei ole houkuttelevaa, ja toisaalta tekijöilläkin on tarpeeksi ammattiylpeyttä siihen, etteivät he halua väittää olevansa tekemässä pelkästään ”japanilaista piirrettyä”. Kaiken lisäksi anime-sanaa on muutenkin paha yrittää rajata tarkasti, ja rajaukset ovat helposti epäintuitiivisia. Esimerkiksi Muumit esiintyvät säännöllisesti japanilaisissa ”Top 100 animea ikinä”-listoissa ja myös Peukaloisen retket ja Alfred J. Kwak ovat japanilaista kädenjälkeä. Lisäksi Animatrixin kaltaiset puoliksi lännessä ja puoliksi idässä toteutetut teokset tekevät rajanvedon hyvin vaikeiksi.

Muumilaakson tarinoita on myös animea

Suomessa anime- ja mangamarkkinoiden suhde on melko epätavanomainen verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Meillä mangaa saa halvalla jokaisesta Lehtipisteestä, ja kustantajien edustajat ovat suorassa kontaktissa harrastajien kanssa ja ottavat vastaan palautetta. Animea julkaisevat puolestaan suuret pohjoismaiset DVD-talot, joilta tuntuu olevan vaikea kiskoa tietoon edes tulevia julkaisuja ja niiden aikatauluja. DVD:issä on lisäksi kautta aikain ollut runsaasti monen sorttisia laatuongelmia. Suuri osa aktiivisista harrastajista onkin oppinut karttamaan Anttilan hyllyillä myytäviä levyjä. Suomessa harrastetaan usein ensisijaisesti mangaa, ja animea katsellaan siinä sivussa.

Koska suomalaisten julkaisujen taso on mitä on, ja esim. Yhdysvalloista tilattaessa kuluttajansuoja on heikko ja ostoprosessi hankala, käytännössä katsoen koko harrastajapiiri on tottunut hakemaan animejaksonsa laittomasti internetistä. Toki laiton latailu on yleistä muuallakin maailmassa, mutta silloin kun tarjolla on paljon hyvälaatuista laillista tavaraa, muodostuu myös porukoita, jotka pyrkivät ostamaan kaiken animensa. Suomessa tällaisia moraaliaan vartioivia harrastajia on häviävän vähän. Meille netistä ladatun animen katselu on kuin masturbointia – kaikki tekevät sitä, vaikka monet mieluusti vaikenevatkin asiasta visusti.

Animejulkaisuista ja niiden tarpeesta

Animetuotanto on varsin kaavamaista. Perinteisesti teokset on jaoteltu kolmeen kategoriaan; elokuviin, OVA:ihin ja TV-sarjoihin. Näitä erottaa toisistaan sekä julkaisumuoto että pituus. Elokuvat ovat elokuvateattereissa julkaistuja itsenäisiä animepläjäyksiä. OVA on lyhenne sanoista Original Video Animation (monesti näkee myös termiä OAV eli Original Animation Video) ja niitä julkaistaan suoraan kotivideomyyntiin, mikä antaa animestudiolle vapaammat kädet teoksen sisällön suhteen.

TV-sarjoja esitetään kerran viikossa, ja niiden pituus on lähes poikkeuksetta jokin 12:n ja 13:n monikerta – eli sarjoja esitetään neljännesvuoden pituisissa blokeissa. Tavallisesti animesarja kestää yksi tai kaksi blokkia, eli 12-13 tai 24-26 jaksoa. Tämän vuoksi aina neljännesvuosittain internetin animepiirit täyttyvätkin uusista sarjoista ja niihin liittyvistä keskusteluista – Japanissa esitetyt sarjat kun päätyvät tavanomaisesti viikossa fanikäännettyinä nettiin. Eritoten huhtikuun ja lokakuun alut ovat usein olleet mainiota aikaa olla animeharrastaja.

Ennen pitkää TV:ssä esitetyt animesarjat päätyvät DVD:ille saakka. Koska alkuperäinen tuotantotahti on hyvin kireä, monet studiot korjailevat kädenjälkeään DVD-julkaisuja varten. Faneja houkutellaan käyttämään rahaansa kiekkoihin usein myös ylimääräisillä visuaalisilla detaljeilla, kuten miespuoliselle yleisölle kohdistettujen sarjojen tapauksessa pikkuhousuilla ja nänneillä. Tässä alla muutama netistä löytynyt kuva, jotka esittelevät DVD-parannuksista Goshuushoo-sama Ninomiya-kuniin ja Mahoo shoojo Lyrical Nanoha StrikerS:iin.

Muokkauksia Goshuushoo-sama Ninomiya-kunin DVD:ltäMuokkauksia Nanoha StrikerSin DVD:ltä

Aivan kaikki kuvat eivät välttämättä ole todenmukaisia.

Paitsi visuaalisen tyylinsä puolesta, anime ja manga kytkeytyvät toisiinsa myös siksi, että jos teoksesta on olemassa anime, siitä yleensä löytyy mangakin. Yleisimmin sarjakuva on juurikin alkuperäinen teos, ja tullut poimituksi jonkin animaatiostudion projektiksi vasta osoittauduttuaan kaupallisesti riittävän kannattavaksi. Studiot ovat usein ahneita poimimaan parhaat mangat käyttötavarakseen, mistä onkin seurannut lukemattomia animaatioprojekteja, jotka ovat joutuneet harhautumaan omille juoniurilleen niiden saatua alkuperäismangat kiinni.

Monessa tapauksessa vaihtoehtona on siis joko animaatiosarjan katsominen tai sarjakuvan lukeminen. Useimmat tuntuvat ennemmin valitsevan animen. Sen minkä he menettävät kokemuksensa hallittavuudessa, he saavuttavat tyylissä ja tunnelmassa. Itse kuulun vastakkaiseen leiriin, ennen kaikkea sen vuoksi, että animen katsominen vie aivan liian paljon aikaa. Vain harvassa sarjassa tyylivoitot ovat niin suuria, että korvaavat sen, että joudun näkemään paljon enemmän vaivaa teoksen katsomiseksi.

Olisin jopa valmis esittämään sellaisen kannan, ettei animeteollisuuden olemassaolo ole välttämättä mitenkään tarpeellista. Harrastajille animen hyöty on yleensä ollut siinä, että liikkuvan kuvan avulla on paljon helpompi houkutella uutta väkeä mukaan porukoihin – sarjakuvan lukeminen kun on niin vaivalloista. Kuitenkin animen tekeminen on kallista, ja täten myös sen kuluttaminen maksaa paljon. Hinta/kulttuurinautinto-suhde käy DVD:iden kanssa helposti hyvin huonoksi. Jos animeteollisuus lyhistyy fanikäännöksiin, en välttämättä jää kovin paljoa sitä kaipaamaan.

11 vastausta artikkeliin “Harrastaja-aapinen #2: Anime”

  1. Bitten kirjoittaa:

    Vai on animen haitta se, että se kuluttaa aikaa? Ajankuluksi se on kuitenkin tarkoitettu, viihdettä kun on. Jotkut sarjat ovat tosin sen verran hyödyllisiä, että ne herättävät ajatuksia tai saavat toimimaan. Itse en siis näe , että anime hyödyttäisi harrastajia sen takia, että sen avulla voi käännyttää uusia harrastajia, vaan koska se tuottaa katsojalle mielihyvää (jos tuottaa), joskus jopa niitä ajatuksia ja toimiakin.

    Nuo kaksi viimeistä kappaletta tässä kirjoituksessa ovat siis vähän omituisia.

  2. Veh kirjoittaa:

    Minun mielestäni animen heikkous todellakin on ajankulutus – verrattuna vastaavaan mangaan. Jos samasta tarinasta on olemassa sekä manga- että animeversio, niin usein värien, liikkeen ja musiikin tuoma hyöty on pienempi kuin se haitta, että joudun käyttämään moninkertaisesti enemmän aikaa animaation kuluttamiseen. Ääriesimerkkinä tästä voisin käyttää Dragon Ballia (ja Dragon Ball Z -animea), joka on varsin viihdyttävä kokemus sarjakuvana mutta likipitäen kidutusta venytetyssä videomuodossaan.

    Yleensä etsin itse viihteeltä kulttuurielämyksiä, enkä niinkään keinoa kuluttaa aikaa. Ajatuksia ja toimintaa kykenevät aiheuttamaan myös sarjakuvatkin, ja vain harvassa tapauksessa anime on niin paljon mangaa parempi, että sen katsomiseen on todellista syytä.

  3. Hectigo kirjoittaa:

    ”Meille netistä ladatun animen katselu on kuin masturbointia” – naulan kantaan, tälle tuli repeiltyä hetkinen. Olen samoilla linjoilla myös siinä, että nykymuotoisen animeteollisuuden kaatuminen ei omaa elämääni hirveästi hetkauttaisi. Varsinkin sarjojen tuonnissa länsimaihin on usein menty siitä, missä aita on matalin. Kaupalliset julkaisut häviävät fanikäännöksille varsinkin aikataulussa, alkuperäisen jäljen säilyttämisessä ja joskus myös käännöstyön laadussa. Kaupallisella puolella kaivattaisiin globaaleja, Internetin etuja hyödyntäviä ratkaisuja. Erityisen hehkeä skenaario olisi, jos japanilaiset julkaisijat keksisivät itse alkaa jaella animea länsimaihin Internet-latauksina vaikkapa kohtuullisten kuukausimaksujen voimalla, ja loisivat kauppapaikan yhteyteen palvelun, jonne fanikääntäjät saisivat helposti subinsa näkyville, mahdollisesti jopa pientä katselukertakohtaista korvausta vastaan. Viralliset käännökset tulisivat aikanaan, jos tulisivat, ja palvelun markkinointi voitaisiin ostaa nykyisiltä länsimaisilta animetaloilta.

    Tämänkin vision kohdalla joutuu valitettavasti vain harmittelemaan, että minulla ei ole juuri Sutkun kommenttipalstaa parempaa kanavaa asian viemiseksi eteenpäin, ja jos jossain isoihin medialoihin voi luottaa, niin siinä, että innovaatiot tulevat kaksikymmentä vuotta muun maailman kehityksestä jäljessä. Gonzon aloite YouTubeen ladattavista animesarjoista on yksi askel oikeannäköiseen suuntaan, mutta parempaankin pystyttäisiin. Pitää siis vain odottaa sitä, että Internetin kanssa kasvanut sukupolvi pääsee todella valloilleen (ja lisenssiasioita hoitavat lakimiehet viedään siinä sivussa saunan taakse 😉 ).

  4. Tsubasa kirjoittaa:

    Hectigo, mutta onhan näistä Gonzon sarjoistakin tulossa tarjolle parempilaatuisia ladattavia versioita pientä maksua vastaan. Olen samaa mieltä siitä että kuukausimaksujärjestelmä olisi aika kiva juttu, mutta jos sen yli voidaan suoraan hypätä mainosrahoitukseen niin mikäs siinä – sen parempi kuluttajalle.

    Ja Veh, 13 jakson blokeista käytetään Japanin piireissä ranskalaisperäistä termiä cour, kuuru. Itse olen käyttänyt siitä onomatopoeettista väännöstä ”kur.”

    OVA on termi, jota japanilaiset nykyään käyttävät. Termistä OAV luovuttiin koska se ilmeisesti toi monelle mieleen AV:t, mutta jenkit käyttävät sitä paljon edelleen – monet perustellen sitä sillä että he haluavat käyttää ”alkuperäisiä” termejä, mutta itse veikkaisin syynä olevan vain se että heille on helpompaa lausua ”oueivii” kuin ”ouviiei.”

  5. Miizou kirjoittaa:

    Okei, ymmärrän tuon, että Lohariboltseja lukee mieluummin sarjakuvina kuin katsoo TV-sarjana, mutta kun on myös tapauksia, joissa anime on huomattavasti viihdyttävämpi kuin manga.
    Trigun tulee ensimmäisenä mieleen.

    Enkä varmasti haluaisi luopua myöskään Cowboy Bebopista tai Serial Experiment Lainista. Ne kun ainakin jyräävät ihan kybällä!

    Kenties tästä voisi vetää johtopäätöksen, että mikäli alkuperäinen teos on ollut sarjakuva, niin sen pohjalta tehdyssä animessa on harvoin (paitsi esim. Trigunin tapauksessa) mitään muuta lisäarvoa kuin liikkeen ja äänien lisääminen, suoraan animeksi tehtyjen teosten pitäessä pintansa huomattavasti paremmin.
    Tätä puoltaa myös se seikka, että Cowboy Bebopin pohjalta tehty manga oli vain keskinkertainen verrattuna alkuperäiseen animeen.

  6. Veh kirjoittaa:

    Jos sanotaan, että 90% kaikesta animesta on roskaa, niin voidaan varmaan myös arvioida, että 90% hyvästä animesta menettelee yhtä hyvin tai paremmin mangan muodossa. On silti tosiaan harvoja sarjoja, jotka todellakin pitää katsella animoituina. Miizoun listaamien nimikkeiden lisäksi myös esimerkiksi Utena ja Gankutsuou ovat sitä itseään vain animena.

    Tsubasa: Tiedän cour/kuuru/kur-termin, mutta en ole oikein ottanut sitä omakseni. Sana tuntuu liian hienostelevalta ja teknisesti rakennetulta noin yksinkertaista käyttötarkoitusta ajatellen. Alan varmaan itse käyttää sitä vasta sitten, jos siitä tulee osa yleisesti länsimaisessakin animemaailmassa hyväksyttyä termistöä.

  7. Tsubasa kirjoittaa:

    Teknisesti rakennetulta sutkun tapaan, vai? :)

    No, jostain sitä on aloitettava. ”Ranoben” kanssa olen onnistunut jo varsin hyvin, ja näemmä Wakonenkin oli poiminut madun käyttämän ”kuvaromaanin” käyttöönsä…

  8. Veh kirjoittaa:

    No, vilpitön toiveeni on, ettei Sutkua terminä koskaan tulla oikeasti tarvitsemaan :-)

    Olisi vain kiva, jos sarjojen tuotantokausista voisi puhua ilman, että pitää joka kerta selventää, että mitä ihmettä se cour oikeastaan tarkoittaa.

  9. Tsubasa kirjoittaa:

    Ai ai, tuotantokausi on kokonaan eri asia. Tiedät kyllä että se voi koostua yhdestä tai kahdesta kurista… tai shounensarjojen tapauksessa vaikka kymmenestä.

  10. Veh kirjoittaa:

    Okei, myönnän lipsahdukseni :)

    Mutta termistö tuolta osin on todellakin turhauttavan hankalaa, kuten tämäkin omalta osaltaan osoitti. Eikä asiaa yhtään helpota se, jos mukaan lanseerataan uusi lännestä japanin kautta takaisin meille pompannut termi.

  11. Anonyymi kirjoittaa:

    Hehe, laitoit sitten 4chanista tuon StrikerS-vertailukuvan sellaisenaan. Kiva Alf.

Jätä vastaus