Sutaistut kuvat

Lisäys 25.4.2008: Tähän viestiin liittyvää keskustelua käydään juuri nyt Animeunionin keskustelualueilla

Olen siitä onnellisessa asemassa, etten vieläkään ole sotkeutunut pahemmin Animeunionin toimintaan. Siksipä minun on helppo laukoa ehdotuksia ja kommentteja AU:n webbipuolesta. Voin astua vapaasti muiden varpaille kun en tiedä että kenen jalkoja tallaan ja kunka pahasti. Ja voin väärinymmärtää asioitakin huolettomasti.

Animeunioni, omien sanojensa mukaan “kommunikaatiokanava monien Suomen paikallisesti toimivien animeyhdistyksien välillä”, on pyrkinyt olemaan apuna asioiden, kuten Animeconin, organisoinnissa. Viime vuosina sen vaikutus on kuitenkin lähinnä jäänyt Aniki.fin alaisuudesta löytyvän keskustelualueen ylläpitoon. Unionin merkittävä ongelma lienee siinä, että se haluaisi auttaa tapahtumien järjestämisessä ja olla niissä näkyvästi mukana, mutta ensinnäkään AU:lla ei ole väkeä tekemään noita asioita, ja toiseksi kovin moni järjestäjä ei välttämättä halua sitä huseeraamaan tapahtumansa kimppuun. Vapaaehtoiselle harrastustoiminnalle kun on ominaista se, että sitä lähinnä haluaa tehdä kivalla omalla porukalla omia tavoitteita ajaen, eikä suuren (ja usein hankalan) yhteistyöelimen kanssa kokouksissa neuvotellen.

Tämä on saanut minut ulkopuolisena ihmisenä miettimään, että AU:n painopiste saattaa hyvinkin olla väärässä paikassa. Ei Animeunionin välttämättä tarvitsisi olla aktiivinen toimija yhtään missään. Tapahtumia tuntuu syntyvän nykyään runsaasti ihan itsestään, ja internetissäkin on paljon kilpailevia nettisivustoja, jotka uutisoivat Animeunioni.orgia tai jopa au.aniki.fin Ajankohtaista-lautaa paremmin. Sen sijaan se, mitä nykyään todella kaivattaisiin, olisi yhteinen näkyvä ilmoitustaulu - “Suomen animemaailman etusivu”, josta voisi helposti tarkastaa kaikki merkittävät tapahtuma-ajat ja päivämäärät.

Idea tällaisesta sivustosta ei ole minun, vaan sen perustamista on jo mietitty pitkään. Minultakin kyseltiin ideoita sitä varten jo kauan sitten - mutta mitään näkyvää ja julkista ei ole edelleenkään esillä, joten oletan että kukaan ei puuhastele asian kanssa aktiivisesti. Vastikään Kupolin irkkikanavalla käydyn keskustelun innoittamana päätinkin nyt listata itse näkemykseni siitä, mitä tällaisen sivuston pitäisi sisältää.

• Yhtenäinen visuaalinen teema kaikkiin palveluihin
• Uutisetusivu, johon puolivapaa pääsy - kaikille AU:n yhteistyökumppaneille ja jäsenseuroille mahdollisuus kirjoittaa vapaasti ilmoituksia
• Näkyvä kalenteri, johon ilmoitukset ja uutiset linkitetään
• (resurssien riittäessä) Linkkiportaali, joka listaa Suomen animesivustot tapahtumista ja kaupallisista toimijoista fanisivustoihin saakka; käyttäjät voivat lähettää omat sivunsa itse näkyville
• (resurssien riittäessä) Propagandamateriaalia vapaaehtoistyöläisten hankkimiseen - sivu, jolla tapahtumat voivat hakea itselleen työvoimaa, ja mahdollisesti esim. blogi, johon tapahtumien järjestäjät kertovat tapahtumistaan ja niiden valmistelusta

Leikkauksen takana tarkemmat perustelut näille. (lisää…)

Kolmannetkin jaksot Tower of Druagaa ja Blassreiteria ovat päässeet nettiin saakka, joten nyt alkaa olla mahdollista miettiä Gonzon uusia sarjoja muutenkin kuin ensivaikutelmien kannalta.

Tower of Druaga

Ensimmäinen jakso aiheutti valtaosan sen pituudesta syöneellä minibudjettiuniosuudellaan paljon hämminkiä (kuten täällä Sutkussakin kirjoittelin), mutta toinen ja kolmas nettiin päästetty jakso olivatkin sitten jo vakavahkoa “oikeaa” animea. Ensimmäinen jakso näytettiin samanlaisena myös japanilaisessa televisiossa, joten ilmeisesti Gonzon tarkoitus on jakaa kalliimpi animaatio kaikille DVD-lisukkeena. Mitään virallista selitystä tälle en ole edelleenkään kuullut - saattaa olla, että tuotantoryhmä vain päätti viime hetkillä että pilottijakso oli liian tylsä ja lattea, ja pikakorvasi suuren osan jaksosta uudella materiaalilla. Tai sitten he olivat alusta alkaen päättänyt seurata Haruhi Suzumiyan melankolian askeleita ja pistää sarjan käyntiin mielipiteitä jakavasti.

Vakavan Tower of Druagan laatu on sitten ollut tukevaa animemaailman keskikastia. Gonzo on animaatiostudio, joka tapaa tuottaa visuaalisesti nättiä jälkeä mutta unohtaa kehittää sisältöään, ja tältä kannalta Druaga jatkaa juurikin heidän tavallista linjaansa. Sarja tuntuu vähän kuin Gonzo-rinnakkaisuniversumin .hack//SIGN:ilta.

Blassreiter

Mainitsinko jo prätkädemonit? No, ne ovat jo oppineet lentämään prätkillään ja väistelemään ohjuksia. Sitten mukana on ollut vähän jotain juonentynkää ja salaliittoja. Hyvisten päämaja on isossa kirkossa, sen lasi-ikkunat ovat aika nätit.

Tuomio

Vaikka viihde olisikin vain keskitasoa tai jonkin verran sen alapuolella, ilmaista ja laillista on paha voittaa. Tower of Druagalle uhraa mieluusti 25 minuuttia päivästä, vaikka se olisikin täysin keskinkertaista fantasiaviihdettä, ja olen huomannut jopa katsovani Blassreiteria aivan tyytyväisenä. Jos prätkät tai videopelifantasia kiinnostaa, kannattaa tutustua Gonzon tämän kevään tuotoksiin viimeistään nyt.

Ja vielä muistutukseksi;
Tower of Druaga Youtubessa
Blassreiter Youtubessa

Suomessa julkaistavat shoonen-sarjakuvaksi luokiteltavat teokset ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin suurelta osin toimintaa ja seikkailua. Väkivalta ja voimatasot ovat kuitenkin vain toinen puoli japanilaisille teinipojille suunnatusta viihteestä. Haluavathan pojat testosteronibuustien lisäksi myös nähdä paljon söpöjä tyttöjä.

Kun teoksen sisältö liikkuu ihmissuhderintamalle, sarjakuvien asetelmista tulee yllättäen hyvin arkipäiväisiä. Immersion on tärkeä olla mahdollisimman hyvä, jotta nuoret saadaan koukkuun usein hyvin mielikuvituksettomiin ja itseään toistaviin tarinoihin. Nuorten poikien kohderyhmässä erityisen suosittu tapahtumapaikka on koulu - siellähän melkein kaikki potentiaaliset lukijat joutuvat päivänsä viettämään. Tämän takia yksi shoonenin tärkeimmistä genreistä onkin koulukomedia.

Shoonen-koulukomedioissa merkittävässä roolissa on aina liuta tyttöjä. Eroa eri sarjojen välille tulee korkeintaan siitä, että istutetaanko tyttöjen keskelle persoonaton poika lukijan samaistumiskohteeksi, vai annetaanko tyttöjen vain vuorovaikuttaa keskenään. Tällä kertaa esiteltävä sarjakuva, Sumire 16-sai!! (suom. Sumire 16 vuotta), on sijoittanut itsensä jossain määrin näiden kahden ratkaisun välimaastoon.

(lisää…)

Harrastaja-aapisen toisessa osassa ehdittiin animen määrittelemisen lisäksi kahlata läpi myös animeteosten julkaisupuolta. Nyt samoja asioita aletaan käsitellä mangajulkaisemisen puolelta.

Japanissa valtavirtasarjakuva julkaistaan useimmiten ensimmäiseksi suurissa kokoelmalehdissä, jotka ilmestyvät viikottain, joka toinen viikko tai joka kuukausi. Tunnetuin näistä on varmaankin Shueisha-kustantamon Shonen Jump, josta löytyvät esimerkiksi sellaiset pikkunimet kuin Naruto, Bleach ja One Piece.

Yhdessä kokoelmalehden numerossa voi olla monen kymmenen eri sarjan uusimmat luvut, ja kun luvussa on tavanomaisesti kuutisentoista sivua, tuloksena on tuhti paketti luettavaa. Monesti lehtiä kuuleekin kutsuttavan puhelinluetteloiksi. Lempinimi on usein osuva myös paperilaadun puolesta.

Osa kokoelmalehtien sisällöstä on niin kutsuttuja one-shotteja, jotka jatkuvat vain yhden tai muutaman peräkkäisen lehden ajan. One-shotit ovat tavanomainen keino uusille mangapiirtäjille päästä alalle mukaan. Jos lyhytsarjakuva saa paljon suosiota osakseen, lehti saattaa palkata piirtäjän tekemään samasta aiheesta jatkuvan sarjan. Jos olet jonkin ikuisuussarjan fani, kannattaa kokeilla etsiä netistä sen prototyyppiversiota. Esimerkiksi vasta viime aikoina on paljastunut, että One Piecen one-shot-versioilla eli Romance Dawn -piraattitarinoilla olikin aika paljon enemmän tekemistä OP:n pitkän juonen kanssa kuin ensilukemalta olisi voinut kuvitella.

Kun piirtäjä pääsee piirtämään jatkuvaa tarinaa mangalehteen, hän monesti piirtää sitä niin pitkään kuin sen suosio kestää. Dragon Ball on hyvin tunnettu esimerkki sarjasta, joka oli niin suosittu, ettei sitä vain ylipäätään meinattu onnistua lopettamaan. Yleisen käsityksen mukaan piirtäjä Akira Toriyama olisi halunnut päättää tarinan jo Namek-saagan jälkeen albumin 27 paikkeilla. Shonen Jumpin toimittajille tämä ei kelvannut, ja Toriyama saikin piirtää vielä Cell-saagan ja Buu-saagan ennen kuin pääsi mangastaan eroon. Kokonaispituutta Dragon Ballille kertyi 42 albumia, ja TV-anime jatkoi vielä siitäkin eteenpäin keksimällä omaa tarinaansa.

Kun sarjaa on ehtinyt ilmestyä mangalehdessä 6-10 luvun verran, luvuista muodostetaan noin parisataasivuinen albumijulkaisu. Albumit ovat hyvin samankaltaisia suomalaisen Lehtipiste-mangan kanssa. Monesti piirtäjä lisäilee albumijulkaisuun jotain ylimääräistä herkkua, kuten erillisiä juttunurkkauksia tai taidesivuja. Albumijulkaisut painetaan myös (onneksi) kokoelmalehtiä paremmalle paperille, joten ne kestävät pidempään ja niitä kehtaa pitää kirjahyllyssäkin.

Kokoelmalehdillä on se arvokas puolensa mangakulttuurissa vielä albumijulkaisujen jälkeenkin, että ne auttavat jakamaan sarjakuvat eri kategorioihin kohderyhmien perusteella. Mangakustantaminen on niin hyvin kaupallistunut ja kaavoihinsa kangistunut ala, että lehdet yleensä kohdistetaan tarkalle kohderyhmälle iän ja sukupuolen mukaan, ja lehtien sisältö yrittää parhaansa mukaan vastata kohderyhmänsä toiveita. Merkittävimpien ryhmien nimet ovat kenties manga-alan tärkempiä termejä. Aapinen käsittelee niitä tarkemmin myöhemmin, nyt vain lyhyt tiivistelmä:

shoonen: varhaisteini-ikäiset ja teini-ikäiset pojat
shoojo: varhaisteini-ikäiset ja teini-ikäiset tytöt
seinen: myöhäisteini-ikäiset pojat ja nuoret aikuiset miehet
josei: myöhäisteini-ikäiset tytöt ja nuoret aikuiset naiset

Pistetään aluksi prätkiä. Paljon prätkiä - jos ne vaikka ajaisivat kilpaa? Eikun hei, jätkät nyt keksin! Ensin pistetään siihen alaston nainen! Se voisi vaikka olla kuollut, niin se voi olla nakuna vapaasti… ja sitten… öö, joo, se muuttuu demoniksi! Ja tappaa ambulanssikuskit ja kaappaa ambulanssin! Ja ajaa sen sinne prätkäradalle ja prätkien yli ja seinään ja ambulanssi RÄJÄHTÄÄ!

Mutta kun se on niin badass demoni, niin se vain nousee sieltä räjähdyksestä. Ja loput prätkäkuskit pysähtyvät ja… joo, alkavat tapella sen demonin kanssa niillä prätkillään! Ja sitten taas jotain räjähtää! Ja sitten, sitten se demoni fuusioituu prätkän kanssa niin siitä tulee PRÄTKÄDEMONI! Ja se lähtee ajamaan sitä kilparataa ja ne muut prätkäkuskit ajavat sen perässä ja sitten ne ajavat kilpaa ja tappelevat ja sitten jostain tulee TOINEN PRÄTKÄDEMONI ja ne tappavat toisensa!

Tämä kaikki tapahtui sarjan ensimmäisen viiden minuutin aikana. Vähän Blassreiter on magein anime ikinä.

Tyylistä ja ylitulvivasta testosteronista päätellen minun pitäisi ikäni ja sukupuoleni puolesta olla aika hyvin Blassreiterin kohderyhmää. Mutta ei innosta tai huvita - en tiedä että innostaisiko ja huvittaisiko vaikka tykkäisinkin prätkistä, demoneista ja demoniprätkistä. Sarja menee liiallisuuksiin, eikä edes tarpeeksi hauskalla tavalla. Ja demonien ja prätkien tekeminen huonolla 3D:llä pistää silmään eikä tee sarjaa yhtään paremmaksi. Hyvä puoli Blassreiterissa on kuitenkin se, että tällä kertaa Gonzon nettiin pistämä ilmainen jakso vaikuttaisi olevan aivan oikeaa sarjaa eikä mitään halpaa lisukemateriaalia Tower of Druagan tapaan.

Koko jutusta tekee surullisen se, että etukäteen päätin katsovani ilmaisen animen alusta loppuun jotta voisin tukea Gonzon projektia vähintään katsojamäärälaskureita kasvattamalla, ja kenties myös antamalla BOST:ille rahaa. Ja Blassreiteriä joudun kestämään ilmeisesti 26 jaksoa. Joka tapauksessa, leikkauksen takaa löytyy taas Youtube-striimi. (lisää…)