Neljä miestä kermavaahtoleivosten ihmemaassa

Aiheet: Artikkelit, Esittelyt, Näkökulmat
5. syyskuuta 2008, kirjoittajana elina

Mitä saadaan, kun entisen fanitytön, nykyisen kärttyisän animutädin, nenän ääreen istutetaan pläjäys homoja leipureita, jotka kakkujen lomassa luovat toisiinsa Lämpöisiä Katseita? Kyseessähän on siis Antique Bakery, johon olen kyllä oikeaa sukupuolta mutta rapiat 10 vuotta liian wanha. ”Neljä bishimiestä perustavat kakkukahvilan” ei kenties herätä animunörtissä kaikkein heterointa mielikuvaa – ja heterous on tästä teoksesta kaukana! Onhan kaikilla jo mansikka suussa?

Mies löytää sateessa miehen.

Aloitan toteamalla, että Antique Bakery on aivan hirveää tuubaa. Aivan. Hirveää. Tuubaa. Se saa sinut kiemurtelemaan tuolissa nolona ja häpeämään sitä, että a) tällaista tehdään b) tällaista ostetaan c) joku saa rahaakin tästä. Mikä sitten antiikkileipomossa niin nyt mättää? Siinähän on herkullisia kakkuja, ja siinä puhutaan ranskaakin! Tai no, japanilaiseen tapaan jotain epämääräisesti ranskaa muistuttavaa sössötystä.

Hahmot. Voi jeesus jos oikeat homot olisivat tuollaisia niin hyökkäisin kyllä jokaisen poikaparin kimppuun raivaussahalla. Leipomohomoista yksi itkee kuin pahinkin emo jos sukanväri on väärä, toinen ahdistuu naissukupuolen läsnäolosta ja muuttuu ”demonisen charmin homoksi” laittamalla ylleen nahkatakin ja aurinkolasit. Tekisi mieli survoa niiden takaosaan Tom of Finlandin piirroksia. Ne läpsivät toisiaan suuttuessaan. Hyvä kun eivät käsilaukulla lyö. Ne puhuvat miellyttävän matalalla äänellä tunteistaan ja punastelevat. Ne käyttäytyivät kuin 13-vuotiaat tytöt. Ne…aargh! Voisiko kohderyhmä-ajattelu olla yhtään selvempää? ”Hei, houkutellaan kaikki koulutytöt sarjan faneiksi tekemällä hahmoista tuollaisia stnan vässyköitä”. Ainoastaan päähahmossa on jotain yritystä ja ns. munaa (vain kuvainnollisesti tähän mennessä), mutta eiköhän siitäkin saada rasittava lässypässy kun sarja etenee. Ngh!

Demonisen charmin homo *. Kyllä, siitä lentää korpinsulkia.

Pyhän vihanpurkauksen myötä varmaan ihmettelette että jos en pidä poikarakkaussarjoista, niin miksi minä katson tätä? Koska viha on terapeuttista? Koska tämä on sarja, jota on hauska katsoa porukalla ja nauraa? Koska oikeastaan salaa nautin tästä? Oikeastaan katson tätä siksi, että se on tahattoman humoristinen. Miesten tanssi sateessa ja päähenkilön trauma siitä, että joutui syömään kakkua, jaksavat naurattaa. Vähän niin kuin katsoisi, kuinka lapsi esittää poliisia. Sarja on niin tohkeissaan tunteikkaasta draamasta, mutta sen läpi on niin turkasen helppo nähdä – ahdistuvat miehet ovat vain tyypillisiä fanityttöjen fantasioiden ruumiillistumia.

Mutta siinä on hyvännäköisiä kakkuja – joiden kermavaahtokuorrutteenkin vatkaaminen on niin pirun kaksimielisen näköistä…

p.s. Wikipedia paljastaa, että alkuperäismangasta on tehty myös tv-drama. Voihyvääpäivää. Harmi että sitä ei löytynyt mistään, sillä olisin mielelläni jakanut senkin kanssanne.

* = Vannon etten keksinyt tätä itse! Sitä kutsutaan sarjassa tuolla nimellä, katsokaa jossette usko, ruojakkeet.

10 vastausta artikkeliin “Neljä miestä kermavaahtoleivosten ihmemaassa”

  1. Ynne kirjoittaa:

    Yhdyn myötähäpeääsi :D.

  2. Shina kirjoittaa:

    Semmoista se sarja oli. 😀 Tietyllä tavalla sitä ei halua nähdä lisää, mut sit kuitenkin on utelias että voiko se mennä enää huonommaksi.

  3. Ellu kirjoittaa:

    Shina, me katsottiin sitä lisää (masokistista?) ja kyllä se vaan osaa yllättää traagisella huonoudellaan 😀

  4. Ynne kirjoittaa:

    Tuo eka kuvakin on vielä NIIN HUONOSTI PIIRRETTY että facepalmittaa :D. Transform tool menny vähän mäkeen tjsp.

  5. Fani kirjoittaa:

    On hyvä että kaikki eivät pidä kaikesta, mutta eikös tuo mene jo liian pitkälle? Itse katson sarjaa juuri siksi että siinä on epätavallinen aihe; mies joka on lapsena kidnapattu ja joka on saanut kakuista traumoja, ja joka perustaa kakkukaupan napatakseen tekijän kiinni. Mutta minusta sarjasssa poikarakkaus -puoli jää hieman taka-alalle.

    Täytyy kyllä myöntää että sarjan ehkä ainoan varsinaisen ”homon päähenkilön” homoilu on hieman yliampuvaa, mutta kyllä sellaisiakin kappaleita maailmasta löytyy. Ja onhan se Demonisen charmin homo aika huvittava kuvaus :)

  6. Stnan vässykkä kirjoittaa:

    Sori, tunteistaan puhuvat, toisinaan ahdistuvat, miehistä kiinnostuneet miehet eivät ole pelkkää fanityttöjen fantasiaa – meitä on ihan oikeasti olemassa.

    Minusta ainakin oli mukava kerrankin katsoa sarjaa, jonka mieshahmojen maailma ei pyöri naurettavan machoilun ja oman maskuliinisuutensa ylläpitämisen ympärillä.

  7. Ellu kirjoittaa:

    Hum, saa teille mielipiteenne sarjasta olla, ei hätää :3 Minähän kerroin vaan omani, ja minusta tuo on silti vaan hirveetä tuubaa 😀 Mutta viihdyttävällä tavalla, en kai sitä muuten katsoisi!

  8. Tomppu kirjoittaa:

    Jos anime häiritsi, niin sinuna pysyisin siitä draamasta erossa. Mutta jossakin on oikeutta, korealaiset aikovat tehdä AB:sta oman leffansa, vaikka en oikein osaa sanoa arvion perusteella oletko koko asialle oikein hurraamassa..

    Mahtava arvostelu, sanotaanko Antique Bakeryn fanina. Mielipide tuli hienosti esille ja kärkkäät sanat sai yksinkertaistettua sen, mitä koko sarja on.

    ja hei daa, Demonisen Charmin Homo rulaa.

  9. Maija kirjoittaa:

    Olen auttamattomasti myöhässä kommenttini kanssa, mutta menköön. Tämä kirjoitus vahvisti pelkoni todeksi – Antiquen anime onnistuu lähinnä olemaan huonoa parodiaa alkuperäisestä mangasta, joka ainakin BL-genren teoksia nuohonnelle oli kuin raikas tuulahdus. Sarjan päähenkilöistä vain yksi on homo, hahmojen käytökselle ja ongelmille annetaan tausta ja motiivit, ja kerronta ja tarinat ovat ihmisläheisiä ja oikeasti koskettavia (tai sitten olen itsekin henkisesti 13-vuotiaan tytön tasolla, en pidä mahdottomana!) ja sarjassa oli jopa oikeasti joku juoni. Ilmeisesti animen tekijät kuitenkin päättivät mennä muunkin kuin animoinnin kanssa siitä mistä aita on matalin ja tehdä animesta yhden suuren fanipalvelufestin. Onneksi edes opening on mukaansatempava ja hauskasti animoitu…

  10. Arana kirjoittaa:

    Yhtä myöhässä olen kuin edellinen kommentoija (tai no, enemmänkin), ja allekirjoitan hänen kommenttinsa. Antique Bakery kuuluu parhaisiin lukemiini mangasarjoihin, mutta anime puolestaan vaikuttaa joka puolelta katseltuna jotenkin lytätyltä. Tämä on erityisen mielenkiintoista sen vuoksi, ettei animessa näennäisesti ole muuta eroa kuin hieman erilainen tapahtumien järjestely ja löyhemmin päätarinaan liittyvien sivujuonteiden karsiminen. Yoshinagan hienovarainen ja vivahteikas kerrontatyyli vain ilmeisesti oli liian kova pala animen tekijöille.

    Niin, ja sen sateessa tanssimisen ja vastaavienhan on toki tarkoituskin olla naurettavuuden huipentumaa. =)

Jätä vastaus