Enkös minä sanonut että Hetaliasta tulee Teh Iso Juttu? Tämän vuoden Animuconissa Hetaliacossajiin sai melkein kompastella, ja onhan se ultimaattinen fanityttösarja – pelkkiä söpöjä bishounenpoika, joita cossata ja parittaa.

Vilkaisin tässä Hetalian pari ensimmäistä animejaksoa. Voi tosiaan puhua “vilkaisusta”, sillä ne kestivät molemmat viisi minuuttia – sitten oli pakko lopettaa, kun aloin tuntea oloni lastentarhaikäiseksi. Juoni, mikä se sellainen on? Koko sarja on niin puhdasta ihkutusmateriaalia ettei mitään rajaa (“katsokaa, söpöt maa-tanit, ja nyt ne puhuvat ja liikkuvatkin!”), ja taidan olla hiukan yli-ikäinen tähän touhuun. Taidan jatkossa pysyä vaan kiltisti kurkkimassa nättejä taidekuvia lempimaistani, sillä nättien poikien katselemistahan koko fandom taitaa enimmäkseen olla.

Suosittelen sarjaa, jos olet nuori, innokas naishenkilö ainakin henkisesti. Me muut voimme vaan katsella ja pyöritellä päitämme, “että tämmöistä tänään”.

Sushi Cat on Tallinnassa sijaitseva uusi, varsin…värikkään oloinen sushipaikka. Miksei meillä Suomessa ole vielä tajuttu hyödyntää kawaiidesu-ilmiötä näin hyvin? Tosiharrastajat ehkä nyrpistelevät, mutta luulisi tuontyylisen meiningin viehättävän sitä isoa massaa, joka valtaa conitkin. Tuo pitää kyllä tsekata ensi Tallinnanreissulla, toivottavasti sushi on hyvää.

p.s. Mutta onhan meillä Suomessa nyt suomalaista j-poppia! Kyllä, suomalaista j-poppia. Vaikka itse en kuuntele j-poppia ellei ole ihan 100% pakko niin onhan tuo aika söpö ja herttainen, ja lyriikatkin yhtä satunnaisen höttöisiä kuin alkuperäisessä genressäkin.

Suuren rapakon takaisen Sakuraconin tekijöillä kävi joko todella hyvä säkä, tai sitten heillä on töissä todellinen merkkinointinero, sillä tapahtuman tämänvuotinen mainoksesta tuli yhdessä viikonlopussa suuren luokan internetilmiö.

Jos et vielä ollut nähnyt mainosta, olet jo internetkulttuurin jälkijunassa. 4chanin väki suunnittelee jo joukkoexcursiota coniin jotta pääsisi huutamaan uusinta memeään, GARUUGAMÄSHIÄ, jokaisen vastaantulijan naamalle. Ja ilmiö ei rajoitu pelkästään animemaailman syvimpiin syövereihin – kun Anime News Network tänään uutisoi Sakuraconin kunniavieraista, kenenkään ensimmäinen ajatus ei ollut esimerkiksi iloita ABen vierailusta. Sakuracon herättää maailmalla nyt vain yhden assosiaation – jos ette usko, kurkatkaa vaikka kommenttiketjua.

Joku Suomen con saisi tästä helpon keinon erottua kilpailijoistaan. Ei mainonnan tarvitse välttämättä olla hyvää tai uskottavaa. Sekin jo riittää, että yleisö voi pitää hauskaa sen kustannuksella.

Sakuraconin mainos on viihdyttävä, mutta oma henkilökohtainen conmainossuosikkini on kyllä jo useampia vuosia vanha Swimcon-pätkä, joka harjoitti hallittua naurettavuutta vielä paljon pidemmälle. Katsokaa se leikkauksen takaa.

Koska Sutkun kommentoidun postaus lienee se, joss haukuin kerroin mielipiteeni Antique Bakery – sarjasta, niin…no niinpä niin, leffakin siitä tehdään. Korealaista tuotantoa, saa ensi-iltansa marraskuussa. Tiedätte jo mielipiteeni sarjasta, joten eipä siinä enempää. Ainakin trailerin perusteella näyttelijät kyllä eläytyvät rooleihinsa. Ja kakku on aika herkullista!

Anime- ja mangamaailmassa tapahtuu alati, ja viime kuukausien ajan on ollut poikkeuksellisen pirteää – tavanomaisesti talvisin kaikki vajoavat koomaamaan kun lisenssointiuutisetkin hiljenevät. Onneksi Sutkun ei ole tarkoitus käsitellä kaikkia ajankohtaisia aiheita, joten voin sivuuttaa liki kaikki viime kuukausien tapahtumat pyytämällä teitä lukemaan jotain muuta lähdettä. Tällaiseksi kelpaa vaikkapa Anime-lehden etusivu, joka nyt Tsubasan toimitusaikana on ylivoimaisesti paras suomenkielinen uutissivu aihepiiristä – eikä välttämättä häviä kovin monelle paikalle kansainvälisestikään.

Eniten minua lämmittävä uutinen on ollut sarjakuvien pääsy Louvren taidemuseoon. Asian uutisoi jopa Helsingin Sanomatkin. Kun ranskalaiset päästettiin valikoimaan sarjakuvaa museonäyttelyä varten, suurin osa artisteista oli toki ranskalaisia, tai ainakin ranskankielisiä alkuperäisteoksia tehneitä henkilöitä – mutta mukaan mahtui myös yksi mangaka. Ja tämän yhden valinta meni täydellisen nappiin. Louvrelaiset eivät sortuneet nappaamaan seinälleen jotakuta tylsää ja kaikkien valmiiksi tuntemaa perustekijää kuten Osamu Tezukaa tai Akira Toriyamaa, vaan sen sijaan fiksusti valitsivat kenties nykypäivän luovimman ja omaperäisimmän shoonen-artistin, Hirohiko Arakin.

JoJo no kimyoona booken on nyt taidetta. Jos et ole vieläkään lukenut, menes hankkimaan sitä saman tien jostain! Kehtaatkin kutsua itseäsi mangaharrastajaksi, jos et ole ainoan Louvreen päässeen mangakan teoksiin perehtynyt! Äkkiä nyt!

Samalla myös Viz, eli jenkkilän perinteinen Naruto-yritys, alkaa noudattaa samankaltaista jakelutapaa. ANN viittaa myös toisiin uutisiin, joiden mukaan neljä muutakin animea, mukaan lukien Gintama, alkaisivat saada samanlaista kansainvälistä kohtelua.

Animeteollisuus astuu siis jälleen yhden ison loikan lähemmäksi kuluttajiaan. Tätähän vauhtia ennen pitkää lailliset internet-streamit voivat vakiintua kolmanneksi tavanomaiseksi muodoksi nauttia animesarjoista DVD-julkaisujen ja fanisubbien latailun ohella. Vaan kukapa olisi arvannut, että muutos tapahtuu tällä tavalla?

Sen sijaan, että firmat olisivat jotenkin päässeet itse sopuun siitä, että miten animea tulisi netissä jakaa, ne ovatkin kasvavissa määrin alkaneet tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, joka on saavuttanut pääomansa ja maineensa jakaen animea sivuillaan – luvatta sekä tuotantoyhtiöiltä että fanikääntäjiltä. Minusta tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta toisaalta en valita. Voisivatko seuraavaksi vaikkapa suuret mangakustantamot tehdä samanlaiset sopimukset jonkin manganjakosivuston kanssa?

Vaan älkää uskoko toki vain minun sanaani, sillä minulla on myös kuvia. Kiitokset niistä Tuure Laurinollille.

Tavanomaisesti kirjamessut näyttävät tältä…

…mutta joku varmaan unohti kertoa mangaväelle, että heidänkin sietäisi tulla paikalle.

Haluatteko tietää seuraavan animupiirejä vavisuttavan jutukkeen? Minäpä kerron. S’on Hetalia Axis Powers. Siinä on iso joukko bishejä, jotka edustavat eri maita, enimmäkseen Euroopan maita toisen maailmansodan aikaan. Jutun juju on se, että maa-tanit tietenkin semettävät/ukettavat toisiaan oikeiden valtioiden suhteiden mukaan. Esimerkiksi kuvassa Ruotsi pitää huolta pienestä uke-Suomesta, ja Viro, Latvia ja Liettua ovat veljeksiä. Siitä on tulossa myös anime, joka on satavarmasti aivan yhtä tujua tavaraa kuin Strike Witches, tällä kertaa kohderyhmänä me tytöt. Lupaan katsastaa ainakin ekan jakson ja jakaa fiiliksiäni.

Lisäys: Annan sisäiselle fanitytölleni hetkeksi vallan ja totean, että Ranska on aika kuuma. Mon dieu!

Viime viikonloppuna laukaisin sitten sinne ensimmäisen kunnon uuden ominaisuuden – viikottain vaihtuvan anime- tai mangateoksen, joka on keskustelujen polttopisteessä ja näkyvästi etusivulla esillä. Ensimmäiseksi teokseksi nappasin Fullmetal Alchemist -mangan, koska sen tuntevat lähestulkoon kaikki ja se on ehdottoman laadukasta tavaraa. Käykää osallistumassa FMA:n arvosteluketjussa “Kupolin virallisen arvosanan” antamiseen, jos satutte pitämään käyttäjätunnuksia Kupolin puolella.

Nyt kun sorruin mainostamaan yhteisöäni, haluaisin tässä samalla myös kiinnittää huomiotanne Mistä harrastajastereotypioista koostut? -nimiseen ketjuun. Aion pyrkiä muodostamaan ketjuun kerätyistä tiedoista suomalaisten anime- ja mangafanien luokituksen vähän samaan tapaan kuin 4chanissa on koottu naispuolisten animefanien tyypitystä. Tosin sen sijaan, että kokoaisin listaa unelmieni/painajaisteni partnereista, ajattelin pohjata luokat ihan oikeaan taustatyöhön edellämainitun keskusteluketjun avulla.

Tower of Druaga

Ensimmäinen jakso aiheutti valtaosan sen pituudesta syöneellä minibudjettiuniosuudellaan paljon hämminkiä (kuten täällä Sutkussakin kirjoittelin), mutta toinen ja kolmas nettiin päästetty jakso olivatkin sitten jo vakavahkoa “oikeaa” animea. Ensimmäinen jakso näytettiin samanlaisena myös japanilaisessa televisiossa, joten ilmeisesti Gonzon tarkoitus on jakaa kalliimpi animaatio kaikille DVD-lisukkeena. Mitään virallista selitystä tälle en ole edelleenkään kuullut – saattaa olla, että tuotantoryhmä vain päätti viime hetkillä että pilottijakso oli liian tylsä ja lattea, ja pikakorvasi suuren osan jaksosta uudella materiaalilla. Tai sitten he olivat alusta alkaen päättänyt seurata Haruhi Suzumiyan melankolian askeleita ja pistää sarjan käyntiin mielipiteitä jakavasti.

Vakavan Tower of Druagan laatu on sitten ollut tukevaa animemaailman keskikastia. Gonzo on animaatiostudio, joka tapaa tuottaa visuaalisesti nättiä jälkeä mutta unohtaa kehittää sisältöään, ja tältä kannalta Druaga jatkaa juurikin heidän tavallista linjaansa. Sarja tuntuu vähän kuin Gonzo-rinnakkaisuniversumin .hack//SIGN:ilta.

Blassreiter

Mainitsinko jo prätkädemonit? No, ne ovat jo oppineet lentämään prätkillään ja väistelemään ohjuksia. Sitten mukana on ollut vähän jotain juonentynkää ja salaliittoja. Hyvisten päämaja on isossa kirkossa, sen lasi-ikkunat ovat aika nätit.

Tuomio

Vaikka viihde olisikin vain keskitasoa tai jonkin verran sen alapuolella, ilmaista ja laillista on paha voittaa. Tower of Druagalle uhraa mieluusti 25 minuuttia päivästä, vaikka se olisikin täysin keskinkertaista fantasiaviihdettä, ja olen huomannut jopa katsovani Blassreiteria aivan tyytyväisenä. Jos prätkät tai videopelifantasia kiinnostaa, kannattaa tutustua Gonzon tämän kevään tuotoksiin viimeistään nyt.

Ja vielä muistutukseksi;
Tower of Druaga Youtubessa
Blassreiter Youtubessa