Sushi Cat on Tallinnassa sijaitseva uusi, varsin…värikkään oloinen sushipaikka. Miksei meillä Suomessa ole vielä tajuttu hyödyntää kawaiidesu-ilmiötä näin hyvin? Tosiharrastajat ehkä nyrpistelevät, mutta luulisi tuontyylisen meiningin viehättävän sitä isoa massaa, joka valtaa conitkin. Tuo pitää kyllä tsekata ensi Tallinnanreissulla, toivottavasti sushi on hyvää.

p.s. Mutta onhan meillä Suomessa nyt suomalaista j-poppia! Kyllä, suomalaista j-poppia. Vaikka itse en kuuntele j-poppia ellei ole ihan 100% pakko niin onhan tuo aika söpö ja herttainen, ja lyriikatkin yhtä satunnaisen höttöisiä kuin alkuperäisessä genressäkin.

Suuren rapakon takaisen Sakuraconin tekijöillä kävi joko todella hyvä säkä, tai sitten heillä on töissä todellinen merkkinointinero, sillä tapahtuman tämänvuotinen mainoksesta tuli yhdessä viikonlopussa suuren luokan internetilmiö.

Jos et vielä ollut nähnyt mainosta, olet jo internetkulttuurin jälkijunassa. 4chanin väki suunnittelee jo joukkoexcursiota coniin jotta pääsisi huutamaan uusinta memeään, GARUUGAMÄSHIÄ, jokaisen vastaantulijan naamalle. Ja ilmiö ei rajoitu pelkästään animemaailman syvimpiin syövereihin – kun Anime News Network tänään uutisoi Sakuraconin kunniavieraista, kenenkään ensimmäinen ajatus ei ollut esimerkiksi iloita ABen vierailusta. Sakuracon herättää maailmalla nyt vain yhden assosiaation – jos ette usko, kurkatkaa vaikka kommenttiketjua.

Joku Suomen con saisi tästä helpon keinon erottua kilpailijoistaan. Ei mainonnan tarvitse välttämättä olla hyvää tai uskottavaa. Sekin jo riittää, että yleisö voi pitää hauskaa sen kustannuksella.

Sakuraconin mainos on viihdyttävä, mutta oma henkilökohtainen conmainossuosikkini on kyllä jo useampia vuosia vanha Swimcon-pätkä, joka harjoitti hallittua naurettavuutta vielä paljon pidemmälle. Katsokaa se leikkauksen takaa.

Anime- ja mangamaailmassa tapahtuu alati, ja viime kuukausien ajan on ollut poikkeuksellisen pirteää – tavanomaisesti talvisin kaikki vajoavat koomaamaan kun lisenssointiuutisetkin hiljenevät. Onneksi Sutkun ei ole tarkoitus käsitellä kaikkia ajankohtaisia aiheita, joten voin sivuuttaa liki kaikki viime kuukausien tapahtumat pyytämällä teitä lukemaan jotain muuta lähdettä. Tällaiseksi kelpaa vaikkapa Anime-lehden etusivu, joka nyt Tsubasan toimitusaikana on ylivoimaisesti paras suomenkielinen uutissivu aihepiiristä – eikä välttämättä häviä kovin monelle paikalle kansainvälisestikään.

Eniten minua lämmittävä uutinen on ollut sarjakuvien pääsy Louvren taidemuseoon. Asian uutisoi jopa Helsingin Sanomatkin. Kun ranskalaiset päästettiin valikoimaan sarjakuvaa museonäyttelyä varten, suurin osa artisteista oli toki ranskalaisia, tai ainakin ranskankielisiä alkuperäisteoksia tehneitä henkilöitä – mutta mukaan mahtui myös yksi mangaka. Ja tämän yhden valinta meni täydellisen nappiin. Louvrelaiset eivät sortuneet nappaamaan seinälleen jotakuta tylsää ja kaikkien valmiiksi tuntemaa perustekijää kuten Osamu Tezukaa tai Akira Toriyamaa, vaan sen sijaan fiksusti valitsivat kenties nykypäivän luovimman ja omaperäisimmän shoonen-artistin, Hirohiko Arakin.

JoJo no kimyoona booken on nyt taidetta. Jos et ole vieläkään lukenut, menes hankkimaan sitä saman tien jostain! Kehtaatkin kutsua itseäsi mangaharrastajaksi, jos et ole ainoan Louvreen päässeen mangakan teoksiin perehtynyt! Äkkiä nyt!

Samalla myös Viz, eli jenkkilän perinteinen Naruto-yritys, alkaa noudattaa samankaltaista jakelutapaa. ANN viittaa myös toisiin uutisiin, joiden mukaan neljä muutakin animea, mukaan lukien Gintama, alkaisivat saada samanlaista kansainvälistä kohtelua.

Animeteollisuus astuu siis jälleen yhden ison loikan lähemmäksi kuluttajiaan. Tätähän vauhtia ennen pitkää lailliset internet-streamit voivat vakiintua kolmanneksi tavanomaiseksi muodoksi nauttia animesarjoista DVD-julkaisujen ja fanisubbien latailun ohella. Vaan kukapa olisi arvannut, että muutos tapahtuu tällä tavalla?

Sen sijaan, että firmat olisivat jotenkin päässeet itse sopuun siitä, että miten animea tulisi netissä jakaa, ne ovatkin kasvavissa määrin alkaneet tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, joka on saavuttanut pääomansa ja maineensa jakaen animea sivuillaan – luvatta sekä tuotantoyhtiöiltä että fanikääntäjiltä. Minusta tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta toisaalta en valita. Voisivatko seuraavaksi vaikkapa suuret mangakustantamot tehdä samanlaiset sopimukset jonkin manganjakosivuston kanssa?

Jakson yllättävän matalan laadun syy on selvinnyt vasta jälkikäteen, ja se on ainakin minulle karvas pettymys. Vaikuttaisi siltä, että netissä ei jaetakaan varsinaista suuren budjetin Tower of Druaga -animea, vaan yhden hahmon vinkkelistä tehtyjä jakson pituisia DVD-ekstroja. Esimerkiksi Nicovideossa oli tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä nähtävillä aivan oikea jakso, mutta oletettavasti laittomana versiona, joten en linkitä suoraan siihen. Nicovideon jakso kuitenkin sisältää ihan oikeaa juonenkuljetusta, ja animoituja kohtauksia, ja on selkeästi tehty moninkertaisella budjetilla suhteessa meille tarjottavaan tekeleeseen.

Tässä jo ehdin kuvitella että Gonzo olisi tappamassa fanikäännöksiä, mutta sen sijaan se näköjään levittääkin vain fanikäännösten mainoksia. Jos joku sattuu tykkäämään noista halpisjaksoista, hän tuskin odottaa puolta vuotta saadakseen DVD:itä käsiinsä, vaan lähtee hakemaan ison budjetin jaksoja lähimmästä Bittorrent-portaalista heti kun ne saadaan tekstitettyä.

Saas nähdä että miten sille toiselle nettijaettavalle sarjalle, Blassreiterille, käy. Lisää huonoja uutisia odotellessa – leikkauksen takana Tower of Druagan halpisykkösjakso Youtubesta.

Sehän olisi juurikin sitä, mitä animeteollisuus juuri nyt tarvitsisi. Saattaisi vaikka vielä pelastaa koko teollisuuden. Internetiä käyttäville animeharrastajille kun on ollut jo pitkään selvää, että julkaisijoidenkin pitää mennä nettiin, jos he haluavat pärjätä kilpailussa fanikäännösten kanssa. Muussa tapauksessa jo nyt pahaenteiset uutiset animen suosion laskusta Yhdysvaltojen ja Japanin maaperältä tulevat vain yleistymään, ja pahimmassa tapauksessa animeteollisuus romahtaa kokonaan.

Olikin valtaisa uutispaukku, kun Gonzo noin viikko sitten paljasti lähtevänsä mukaan nettilevitykseen – ja kaiken lisäksi täysin palkein, tuomalla saataville molemmat toisen vuosineljänneksen animesarjansa. Kyseessä ovat enemmän ja vähemmän naurettavasti nimetyt The Tower of DRUAGA -the Aegis of URUK- ja BLASSREITER. Täyden lehdistötiedotteen tapahtuneesta voi lukea vaikkapa Anime News Networksista.

Tekstitetty anime ilmestyy nettiin samana päivänä TV-esityksen kanssa, ja sitä saa katsoa ilmaiseksi Youtubesta. Sarjat julkaistaan myös kahdessa muussa palvelussa – BOST TV:ssä ja Crunchyrollissa. Kumpikin näistä sivustoista on omalla tavallaan mielenkiintoinen.

Ensinnäkään en osaa edes kuvitella, että miksi Gonzo on lähtenyt yhteistyöhön Crunchyrollin kanssa. Sivusto kun näyttäisi olevan pahimmanlaatuinen Youtube-ajan waretussaitti, joka jakelee katsojilleen animea ilman lupaa oikeudenhaltijoilta taikka fanikääntäjiltä. Ja ilmeisesti siinä samalla työllistää joukon ihmisiä kokopäiväisesti. Oikeastaan on vaikea edes hahmottaa, että miksi koko sivusto on edelleen pystyssä, mutta hyvin se vain näyttää porskuttavan. Tarkemmin Crunchyrollin luurankoja kaivelee esiin Zac Bertschy tässä Anime News Networkin haastattelussa.

BOST TV puolestaan on juurikin toista ääripäätä, ja vaatii maksua animen katselemisestakin. Yksi jakso Druagan tornia tai Blassreitteria maksaa 100 BOST-pistettä, mikä on sama asia kuin 1,99 dollaria. Nykykurssilla tämä on suurin piirtein 1,25 euroa, ja pisteitä pitää ostaa vähintään 500 kappaleen erissä. Tätä maksua vastaan saa striimata jaksoa kahden viikon ajan Bostin sivuilta ja ladata sen itselleen DRM-vapaana. Firman tiedotteen mukaan videotiedosto on kannettavia soittimia varten, joten ei siltä ei kannata odottaa kovin hyvää kuvanlaatua. Samainen tiedote kertoo myös, että kaikille ennen huhtikuun 2. päivää rekisteröityneille kävijöille annetaan molempien sarjojen ensimmäiset jaksot ilmaiseksi. Koska BOST elää Japanin ajassa, tuohon rajaan on aikaa jäljellä enää vajaa vuorokausi, eli kannattaa pitää kiirettä.

Bostistasta tekee mielenkiintoisen se, kuinka heidän oma blogimuotoinen syntykertomuksensa kertoo heillä olleen näppinsä vahvasti pelissä Gonzo-julkaisun aikaansaattamisen kanssa. Firman kun perusti joukko nuoria miehiä puhtaalla aatteen palolla, tavoitteenaan pakottaa animestudiot internetaikaan. Herkeämätön studioiden kanssa neuvottelu on varmasti vähintään osaltaan edesauttanut nykytilanteen syntyä. Mikäli heidän omiin puheisiinsa on uskomista, saammekin kiittää heitä paljosta. Tämän takia harkitsen itse vakavasti heidän rahallista tukemistaan, ja suosittelen samaa teille lukijoillekin. Ei taatusti olisi pahaksi, vaikka Bostin väki jatkaisi edelleenkin taivuttelua Japanin päässä.

Vaikkei rahan maksaminen houkuttelisikaan, katsokaa Druaga ja Blassreiter ainakin Youtubesta. Nyt on tärkeää laittaa peukut vahvasti pystyyn uuden ja uljaan yrityksen puolesta, jotta muutkin studiot uskaltaisivat pyrkiä samaan. Tulen ottamaan molemmat sarjat puheeksi uudestaan, kunhan ne pääsevät leviämään nettiin.

On ollut muuten jännä huomata, kuinka vaisusti tästä uutisesta on Suomessa kerrottu, vaikka kyseessä ainakin minun mielestäni on animen julkaisemisen historian suurimpia juttuja. Tähän mennessä olen bongannut näkyvää uutisointia aiheesta ainoastaan Japan Popista, Otakunvirasta ja Kupolista. Ja noista viimeisen jutun kirjoitin itse.