Tiivistän teille nyt Bleachin viimeisimmät 60 jaksoa.

Ichigo: “Minun pitää suojella ystäviäni!”
Orihime: “*kidnapattuna* ICHIGO-KUN!”
Sidekickit: “Me ollaan shinigameja ja puuhataan jotain tyhmää.”
Pahis: “Minäpäs olenkin levelin kuusi hollow, voitko muka voittaa minut, tyhmä shinigami? *splät*”
Ichigo: “Sain turpiini mutta minun pitää suojella ystäviäni! ÄNGH! Katos, uus powerup. Oonkin puoliksi mies, puoliksi hevonen! Splät ittelles!”
Pahis: “Ngh!”
Ichigo: “No niin, minähän sanoin että minun pitää suojella ystäviäni, jotka sain silloin kuin minulla vielä oli tässä sarjassa persoonallisuus. Ja ei kun seuraavan kimppuun.”

–

Olen hiukan pettynyt siihen, ettei Antique Bakery-postaukseni saanut osakseen vihaa eikä raivoa. Minusta olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista, jos olisin saanut otsaani homofoobikon leiman joltakulta internet-soturittarelta. Olisin vähän päässyt nokittelemaan siitä, että keskimääräisellä yaoi-fanitytöllä on homoudesta tasan samankaltainen kärjistävä, kapeakatseinen ja rajoittunut mielipide kuin monella vihaajalla. Sitäpaitsi, minusta Cho Aniki-sarja on hienointa, mitä Japanin peliteollisuus on saanut syljettyä ulos – ja se sentään on niin iloinen sarja että heikompia hirvittää.

–

Olen myös miettinyt, kehtaisinko tehdä Strike Witchesistä mollauksen blogauksen siltä pohjalta, että olen nähnyt ensimmäistä jaksoa kolmasosan. Ei ole minun syytäni, että yleisö ei koskaan kestä sitä yhtään enempää. Kamoon, lentäviä housuttomia pikkutyttöjä, jotka on mallattu lentäjäsankareiden mukaan! Se on vaan niin Japania. En kyllä tiedä, kehtaanko lähteä piiskaamaan pikkutyttöjä verbaalisesti. En itse viehäty moetyttösistä enkä sotakalustosta niin pätkän vertaa, joten mitäpä siitä edes jäisi minulle jäljelle? Syvällinen juoni ja kauniit taustat?

–

Detroit Metal Cityn liveaction-leffa olisi kyllä varsin muikea nähdä, kunhan siitä saataisiin jollain ymmärrettävällä kielellä versio. Siinä on sentään Gene Simmons! Leffasaitilla markkinoidaan myös kaikkea kivaa krääsää. Minä ainakin haluan pienen Krauserin tietokoneeni viereen, ettekö muka tekin?

Mies löytää sateessa miehen.

Aloitan toteamalla, että Antique Bakery on aivan hirveää tuubaa. Aivan. Hirveää. Tuubaa. Se saa sinut kiemurtelemaan tuolissa nolona ja häpeämään sitä, että a) tällaista tehdään b) tällaista ostetaan c) joku saa rahaakin tästä. Mikä sitten antiikkileipomossa niin nyt mättää? Siinähän on herkullisia kakkuja, ja siinä puhutaan ranskaakin! Tai no, japanilaiseen tapaan jotain epämääräisesti ranskaa muistuttavaa sössötystä.

Hahmot. Voi jeesus jos oikeat homot olisivat tuollaisia niin hyökkäisin kyllä jokaisen poikaparin kimppuun raivaussahalla. Leipomohomoista yksi itkee kuin pahinkin emo jos sukanväri on väärä, toinen ahdistuu naissukupuolen läsnäolosta ja muuttuu “demonisen charmin homoksi” laittamalla ylleen nahkatakin ja aurinkolasit. Tekisi mieli survoa niiden takaosaan Tom of Finlandin piirroksia. Ne läpsivät toisiaan suuttuessaan. Hyvä kun eivät käsilaukulla lyö. Ne puhuvat miellyttävän matalalla äänellä tunteistaan ja punastelevat. Ne käyttäytyivät kuin 13-vuotiaat tytöt. Ne…aargh! Voisiko kohderyhmä-ajattelu olla yhtään selvempää? “Hei, houkutellaan kaikki koulutytöt sarjan faneiksi tekemällä hahmoista tuollaisia stnan vässyköitä”. Ainoastaan päähahmossa on jotain yritystä ja ns. munaa (vain kuvainnollisesti tähän mennessä), mutta eiköhän siitäkin saada rasittava lässypässy kun sarja etenee. Ngh!

Demonisen charmin homo *. Kyllä, siitä lentää korpinsulkia.

Pyhän vihanpurkauksen myötä varmaan ihmettelette että jos en pidä poikarakkaussarjoista, niin miksi minä katson tätä? Koska viha on terapeuttista? Koska tämä on sarja, jota on hauska katsoa porukalla ja nauraa? Koska oikeastaan salaa nautin tästä? Oikeastaan katson tätä siksi, että se on tahattoman humoristinen. Miesten tanssi sateessa ja päähenkilön trauma siitä, että joutui syömään kakkua, jaksavat naurattaa. Vähän niin kuin katsoisi, kuinka lapsi esittää poliisia. Sarja on niin tohkeissaan tunteikkaasta draamasta, mutta sen läpi on niin turkasen helppo nähdä – ahdistuvat miehet ovat vain tyypillisiä fanityttöjen fantasioiden ruumiillistumia.

Mutta siinä on hyvännäköisiä kakkuja – joiden kermavaahtokuorrutteenkin vatkaaminen on niin pirun kaksimielisen näköistä…

p.s. Wikipedia paljastaa, että alkuperäismangasta on tehty myös tv-drama. Voihyvääpäivää. Harmi että sitä ei löytynyt mistään, sillä olisin mielelläni jakanut senkin kanssanne.

* = Vannon etten keksinyt tätä itse! Sitä kutsutaan sarjassa tuolla nimellä, katsokaa jossette usko, ruojakkeet.

Se ei ole mikään Ghiblin elokuvista. Se ei myöskään ole Neon Genesis Evangelion, Ghost in the Shell, Rurooni Kenshinin OVA tai Revolutionary Girl Utena. Tai ylipäänsä mikään hieno teos, mikä sinulle tulisi ensiksi mieleen – Animewatcherin Suosituimmat animet -listan kärjessä keikkuu tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä Code Geass R2.

Maamme arvostetuin animesarja on sellainen, jonka toinen päähenkilö pyörähtää säännöllisesti pari-kolme kertaa ympäri kierrepotkua tehdessään ja juoksee rutiininomaisesti seiniä pitkin, ja jonka shakkiottelut ratkaistaan syöttämällä kuningas vastustajan kuninkaalle. Ja se yrittää olla vakava ja dramaattinen teos.

Kyllähän Code Geass ja sen jatkokausi ovat aivan viihdyttäviä sarjoja, mutta uskoisin, että on hankala löytää ketään, joka vakavissaan väittäisi niiden olevan parhaita animeteoksia koskaan. Syy näiden animesarjojen menestymiseen on jossain toisaalla – ja epäilisin tietäväni, että missä.

Kukaan ei kirjoita Code Geassia toteuttaakseen itseään tai taiteellisia näkemyksiään. Sitä käsikirjoittaa Sunrisen markkinointiosasto. Aina lähtökohdastaan, eli Clampin taiteen, Death Noten ja Gundamien ristisiittämisestä alkaen CG:tä on tehty vain vetoamaan mahdollisimman suureen yleisöön mahdollisimman hyvin, vähät välittäen sen artistisista meriiteistä tai varsinaisesta laadusta. Hyvät naiset ja herrat, tämä anime on massaviihdettä kaikkein puhtaimmillaan. Hollywoodin sietäisi ottaa oppia.

Kirjoittelin tästä samasta asiasta vähän eri kulmasta Kupolin Spoilerilaudan ketjussa – siellä keskustelun keskipisteenä ovat Geassin kakkoskauden “syvälliset”, suoraan NGE:stä lainatut elementit.