Sutaistut kuvat

Ilokseni huomasin, että uusimmassa Japan Popissa (numero 06-2008) on käsitelty mahjongia. Käsittely tosin tapahtui laajemman lautapeliartikkelin yhteydessä ja oli siksi melko suppea - ja jätti sellaisen olon, ettei kirjoittaja välttämättä ole itse pelannut peliä lainkaan. Uusia pelaajia teksti ei ainakaan vedä kovin paljoa puoleensa, vaikka sellaisia mieluusti Suomen pelipiireihin tarvittaisiin, joten ajattelin, että nyt on hyvä sauma Sutkulle korjata tilanne. Ensinnäkin, kaikkein tärkein asia mahjongista on…

…että se ei ole tämä peli. Pelivälineet ovat likimain samat, mutta muuten tällä “pasianssimahjongilla” tai “Shanghai-mahjongilla” ei ole mitään tekemistä oikean mahjongin kanssa. Oikeaa mahjongia pelaa neljä ihmistä yhtä aikaa, ja se on hyvin paljon tällaista tiilenyhdistelyajantappokonstia vaikeampi peli.

Vähiten tämä ei johdu siitä, että mahjong-sääntöjä on ainakin yhtä monta kuin on maita, joissa peliä pelataan. Säännöt voivat erota toisistaan radikaalistikin, ja tämän vuoksi stereotypisiä mahjong-pelaajiakin on olemassa kahta lajia:

1. Kiltit kiinalaiset mummot tappavat luppoaikaansa pelaamalla mahjongia puistossa kaiket päivät. Voita, niin saat hyvää mieltä; häviä, niin et. Kummatkin saavat ennen pitkää epilepsian.
2. Karskit yakuzat tappavat luppoaikaansa pelaamalla mahjongia savuisassa ja salaisessa pelikellarissa yön yli. Voita hyvin, niin olet upporikas; häviä hyvin, niin olet loppuelämäsi veloissa ja paria sormea köykäisempi.

Kummallekin peliporukalle löytyy omat sääntönsä. Mikäli mummomahjong kuulostaa kiinnostavammalta, suosittelen etsimään jostain kiinalaisia tai yhdysvaltalaisia sääntöjä; me pelaamme modernia japanilaista eli riichi-mahjongia (tunnetaan myös nimellä reach-mahjong). Se onnistuu yhtä aikaa vaatimaan pelaajaltaan sekä runsain mitoin taitoa että rutkasti onnea.

Edellisen kappaleen “me” tarkoittaa niitä anime- ja mangapiireissä pyöriviä ihmisiä, jotka mahjongiin ovat tutustuneet. Useimpien pelihimo on herännyt vetävästi yakuzojen mahjongpeleistä kertovan Akagi-animen näkemisen jälkeen. Peliporukkaa on monesti kokoontunut esimerkiksi irkkiin #pelit-kanavalle B2IRC-verkkoon, ja onpa ilmoilla ollut myös alustavia puheita siitä, että Desuconissa olisi mahjongia ihan ohjelmana asti. Savukonettakin lupailivat.

Desuun on vielä hyvin aikaa, joten kuka tahansa kiinnostunut ehtii opetella riittävän taitavaksi päteäkseen siellä. Aloittelijaystävällinen opastus riichi-mahjongin saloihin löytyy osoitteesta http://guide.riichi.nl/. Sen sijaan hyviä sääntö- ja pistetaulukkotiivistelmiä on niin harvassa, että olen joutunut tekemään sellaiset itse. Jaan ne nyt myös teidän kanssanne:

• tanskalaisiin riichi-sääntöihin perustuvat talon mahjong-säännöt
  (pdf, kaksipuolinen A4, 84 kt)
  

Tiedättekö, että mikä on suomalaisten mielestä kaikkien aikojen paras anime?

Se ei ole mikään Ghiblin elokuvista. Se ei myöskään ole Neon Genesis Evangelion, Ghost in the Shell, Rurooni Kenshinin OVA tai Revolutionary Girl Utena. Tai ylipäänsä mikään hieno teos, mikä sinulle tulisi ensiksi mieleen - Animewatcherin Suosituimmat animet -listan kärjessä keikkuu tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä Code Geass R2.

Maamme arvostetuin animesarja on sellainen, jonka toinen päähenkilö pyörähtää säännöllisesti pari-kolme kertaa ympäri kierrepotkua tehdessään ja juoksee rutiininomaisesti seiniä pitkin, ja jonka shakkiottelut ratkaistaan syöttämällä kuningas vastustajan kuninkaalle. Ja se yrittää olla vakava ja dramaattinen teos.

Kyllähän Code Geass ja sen jatkokausi ovat aivan viihdyttäviä sarjoja, mutta uskoisin, että on hankala löytää ketään, joka vakavissaan väittäisi niiden olevan parhaita animeteoksia koskaan. Syy näiden animesarjojen menestymiseen on jossain toisaalla - ja epäilisin tietäväni, että missä.

Kukaan ei kirjoita Code Geassia toteuttaakseen itseään tai taiteellisia näkemyksiään. Sitä käsikirjoittaa Sunrisen markkinointiosasto. Aina lähtökohdastaan, eli Clampin taiteen, Death Noten ja Gundamien ristisiittämisestä alkaen CG:tä on tehty vain vetoamaan mahdollisimman suureen yleisöön mahdollisimman hyvin, vähät välittäen sen artistisista meriiteistä tai varsinaisesta laadusta. Hyvät naiset ja herrat, tämä anime on massaviihdettä kaikkein puhtaimmillaan. Hollywoodin sietäisi ottaa oppia.

Kirjoittelin tästä samasta asiasta vähän eri kulmasta Kupolin Spoilerilaudan ketjussa - siellä keskustelun keskipisteenä ovat Geassin kakkoskauden “syvälliset”, suoraan NGE:stä lainatut elementit.

Tenttikausi iski, joten Sutkukin joutuu väliaikaisesti vetämään henkeä. Jottei blogi aivan kuitenkaan hiljenisi, käytän tämän tilaisuuden ohjatakseni teitä kiehtovamman viihteen äärelle.

Double K on captainosaka-nimimerkillä kulkevan devianttiartistin vasta alkanut webbisarjakuva, joka sekoittaa keskenään viime vuoden shoonenanimetapausta Tengen Toppa Gurren Lagannia ja Miami Vicea. Jos TTGL:ää fanitat (ja kukapa ei fanittaisi?), kannattaa käydä tutustumassa.

Lisäys 25.4.2008: Tähän viestiin liittyvää keskustelua käydään juuri nyt Animeunionin keskustelualueilla

Olen siitä onnellisessa asemassa, etten vieläkään ole sotkeutunut pahemmin Animeunionin toimintaan. Siksipä minun on helppo laukoa ehdotuksia ja kommentteja AU:n webbipuolesta. Voin astua vapaasti muiden varpaille kun en tiedä että kenen jalkoja tallaan ja kunka pahasti. Ja voin väärinymmärtää asioitakin huolettomasti.

Animeunioni, omien sanojensa mukaan “kommunikaatiokanava monien Suomen paikallisesti toimivien animeyhdistyksien välillä”, on pyrkinyt olemaan apuna asioiden, kuten Animeconin, organisoinnissa. Viime vuosina sen vaikutus on kuitenkin lähinnä jäänyt Aniki.fin alaisuudesta löytyvän keskustelualueen ylläpitoon. Unionin merkittävä ongelma lienee siinä, että se haluaisi auttaa tapahtumien järjestämisessä ja olla niissä näkyvästi mukana, mutta ensinnäkään AU:lla ei ole väkeä tekemään noita asioita, ja toiseksi kovin moni järjestäjä ei välttämättä halua sitä huseeraamaan tapahtumansa kimppuun. Vapaaehtoiselle harrastustoiminnalle kun on ominaista se, että sitä lähinnä haluaa tehdä kivalla omalla porukalla omia tavoitteita ajaen, eikä suuren (ja usein hankalan) yhteistyöelimen kanssa kokouksissa neuvotellen.

Tämä on saanut minut ulkopuolisena ihmisenä miettimään, että AU:n painopiste saattaa hyvinkin olla väärässä paikassa. Ei Animeunionin välttämättä tarvitsisi olla aktiivinen toimija yhtään missään. Tapahtumia tuntuu syntyvän nykyään runsaasti ihan itsestään, ja internetissäkin on paljon kilpailevia nettisivustoja, jotka uutisoivat Animeunioni.orgia tai jopa au.aniki.fin Ajankohtaista-lautaa paremmin. Sen sijaan se, mitä nykyään todella kaivattaisiin, olisi yhteinen näkyvä ilmoitustaulu - “Suomen animemaailman etusivu”, josta voisi helposti tarkastaa kaikki merkittävät tapahtuma-ajat ja päivämäärät.

Idea tällaisesta sivustosta ei ole minun, vaan sen perustamista on jo mietitty pitkään. Minultakin kyseltiin ideoita sitä varten jo kauan sitten - mutta mitään näkyvää ja julkista ei ole edelleenkään esillä, joten oletan että kukaan ei puuhastele asian kanssa aktiivisesti. Vastikään Kupolin irkkikanavalla käydyn keskustelun innoittamana päätinkin nyt listata itse näkemykseni siitä, mitä tällaisen sivuston pitäisi sisältää.

• Yhtenäinen visuaalinen teema kaikkiin palveluihin
• Uutisetusivu, johon puolivapaa pääsy - kaikille AU:n yhteistyökumppaneille ja jäsenseuroille mahdollisuus kirjoittaa vapaasti ilmoituksia
• Näkyvä kalenteri, johon ilmoitukset ja uutiset linkitetään
• (resurssien riittäessä) Linkkiportaali, joka listaa Suomen animesivustot tapahtumista ja kaupallisista toimijoista fanisivustoihin saakka; käyttäjät voivat lähettää omat sivunsa itse näkyville
• (resurssien riittäessä) Propagandamateriaalia vapaaehtoistyöläisten hankkimiseen - sivu, jolla tapahtumat voivat hakea itselleen työvoimaa, ja mahdollisesti esim. blogi, johon tapahtumien järjestäjät kertovat tapahtumistaan ja niiden valmistelusta

Leikkauksen takana tarkemmat perustelut näille. (lisää…)

Suomessa julkaistavat shoonen-sarjakuvaksi luokiteltavat teokset ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin suurelta osin toimintaa ja seikkailua. Väkivalta ja voimatasot ovat kuitenkin vain toinen puoli japanilaisille teinipojille suunnatusta viihteestä. Haluavathan pojat testosteronibuustien lisäksi myös nähdä paljon söpöjä tyttöjä.

Kun teoksen sisältö liikkuu ihmissuhderintamalle, sarjakuvien asetelmista tulee yllättäen hyvin arkipäiväisiä. Immersion on tärkeä olla mahdollisimman hyvä, jotta nuoret saadaan koukkuun usein hyvin mielikuvituksettomiin ja itseään toistaviin tarinoihin. Nuorten poikien kohderyhmässä erityisen suosittu tapahtumapaikka on koulu - siellähän melkein kaikki potentiaaliset lukijat joutuvat päivänsä viettämään. Tämän takia yksi shoonenin tärkeimmistä genreistä onkin koulukomedia.

Shoonen-koulukomedioissa merkittävässä roolissa on aina liuta tyttöjä. Eroa eri sarjojen välille tulee korkeintaan siitä, että istutetaanko tyttöjen keskelle persoonaton poika lukijan samaistumiskohteeksi, vai annetaanko tyttöjen vain vuorovaikuttaa keskenään. Tällä kertaa esiteltävä sarjakuva, Sumire 16-sai!! (suom. Sumire 16 vuotta), on sijoittanut itsensä jossain määrin näiden kahden ratkaisun välimaastoon.

(lisää…)