Suomessa ja muualla Euroopassa käytettäväksi riichin variantiksi ovat vakiintuneet European Mahjong Associationin julkaisemat säännöt. EMA:n oppaasta löytää kattavan koosteen riichin toiminnasta, ja se käsittelee huolellisesti myös kaikenkarvaisia poikkeustapauksia ja erityissääntöjä, joita pelin taakaksi on aikojen myötä kehittynyt.

Rennossa illanviettopelissä EMA:n säännöt ovat minun makuuni liian raskaat, joten olen omien peliporukoideni kanssa karsinut niistä ylimääräisiä elementtejä pois ja yksinkertaistanut pisteytyksen. Tavallisesti kun suurin osa pistelaskun vaivasta tulee pohjapisteiden laskemisesta, vaikka ne yleensä vaikuttavat käden arvoon vain joitakin kymmeniä prosentteja.

Tarpeeksi agressiivisella karsimisella riichin pisteytys mahtuu mukavasti ja ymmärrettävästi kaksipuoleiselle A5-paperille. Kas tässä myös teidän käyttöönne:

• EMA-säännöistä yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu riichi-pikareferenssi (pdf, kaksipuolinen A5, 48kt)

Enkös minä sanonut että Hetaliasta tulee Teh Iso Juttu? Tämän vuoden Animuconissa Hetaliacossajiin sai melkein kompastella, ja onhan se ultimaattinen fanityttösarja – pelkkiä söpöjä bishounenpoika, joita cossata ja parittaa.

Vilkaisin tässä Hetalian pari ensimmäistä animejaksoa. Voi tosiaan puhua “vilkaisusta”, sillä ne kestivät molemmat viisi minuuttia – sitten oli pakko lopettaa, kun aloin tuntea oloni lastentarhaikäiseksi. Juoni, mikä se sellainen on? Koko sarja on niin puhdasta ihkutusmateriaalia ettei mitään rajaa (“katsokaa, söpöt maa-tanit, ja nyt ne puhuvat ja liikkuvatkin!”), ja taidan olla hiukan yli-ikäinen tähän touhuun. Taidan jatkossa pysyä vaan kiltisti kurkkimassa nättejä taidekuvia lempimaistani, sillä nättien poikien katselemistahan koko fandom taitaa enimmäkseen olla.

Suosittelen sarjaa, jos olet nuori, innokas naishenkilö ainakin henkisesti. Me muut voimme vaan katsella ja pyöritellä päitämme, “että tämmöistä tänään”.

Blogi on jo käynnissä ja teksti kulkee – lähtö on huomenna. Lupaamme tarjota paljon viihdyttävää tekstiä, hienoja valokuvia, ja myös lukuisia videoita nousevan auringon maasta. Käykää kurkistamassa mediakokonaisuutta osoitteesta http://kevaalla.japanissa.fi/

Tiivistän teille nyt Bleachin viimeisimmät 60 jaksoa.

Ichigo: “Minun pitää suojella ystäviäni!”
Orihime: “*kidnapattuna* ICHIGO-KUN!”
Sidekickit: “Me ollaan shinigameja ja puuhataan jotain tyhmää.”
Pahis: “Minäpäs olenkin levelin kuusi hollow, voitko muka voittaa minut, tyhmä shinigami? *splät*”
Ichigo: “Sain turpiini mutta minun pitää suojella ystäviäni! ÄNGH! Katos, uus powerup. Oonkin puoliksi mies, puoliksi hevonen! Splät ittelles!”
Pahis: “Ngh!”
Ichigo: “No niin, minähän sanoin että minun pitää suojella ystäviäni, jotka sain silloin kuin minulla vielä oli tässä sarjassa persoonallisuus. Ja ei kun seuraavan kimppuun.”

Sushi Cat on Tallinnassa sijaitseva uusi, varsin…värikkään oloinen sushipaikka. Miksei meillä Suomessa ole vielä tajuttu hyödyntää kawaiidesu-ilmiötä näin hyvin? Tosiharrastajat ehkä nyrpistelevät, mutta luulisi tuontyylisen meiningin viehättävän sitä isoa massaa, joka valtaa conitkin. Tuo pitää kyllä tsekata ensi Tallinnanreissulla, toivottavasti sushi on hyvää.

p.s. Mutta onhan meillä Suomessa nyt suomalaista j-poppia! Kyllä, suomalaista j-poppia. Vaikka itse en kuuntele j-poppia ellei ole ihan 100% pakko niin onhan tuo aika söpö ja herttainen, ja lyriikatkin yhtä satunnaisen höttöisiä kuin alkuperäisessä genressäkin.

Suuren rapakon takaisen Sakuraconin tekijöillä kävi joko todella hyvä säkä, tai sitten heillä on töissä todellinen merkkinointinero, sillä tapahtuman tämänvuotinen mainoksesta tuli yhdessä viikonlopussa suuren luokan internetilmiö.

Jos et vielä ollut nähnyt mainosta, olet jo internetkulttuurin jälkijunassa. 4chanin väki suunnittelee jo joukkoexcursiota coniin jotta pääsisi huutamaan uusinta memeään, GARUUGAMÄSHIÄ, jokaisen vastaantulijan naamalle. Ja ilmiö ei rajoitu pelkästään animemaailman syvimpiin syövereihin – kun Anime News Network tänään uutisoi Sakuraconin kunniavieraista, kenenkään ensimmäinen ajatus ei ollut esimerkiksi iloita ABen vierailusta. Sakuracon herättää maailmalla nyt vain yhden assosiaation – jos ette usko, kurkatkaa vaikka kommenttiketjua.

Joku Suomen con saisi tästä helpon keinon erottua kilpailijoistaan. Ei mainonnan tarvitse välttämättä olla hyvää tai uskottavaa. Sekin jo riittää, että yleisö voi pitää hauskaa sen kustannuksella.

Sakuraconin mainos on viihdyttävä, mutta oma henkilökohtainen conmainossuosikkini on kyllä jo useampia vuosia vanha Swimcon-pätkä, joka harjoitti hallittua naurettavuutta vielä paljon pidemmälle. Katsokaa se leikkauksen takaa.

Anime- ja mangamaailmassa tapahtuu alati, ja viime kuukausien ajan on ollut poikkeuksellisen pirteää – tavanomaisesti talvisin kaikki vajoavat koomaamaan kun lisenssointiuutisetkin hiljenevät. Onneksi Sutkun ei ole tarkoitus käsitellä kaikkia ajankohtaisia aiheita, joten voin sivuuttaa liki kaikki viime kuukausien tapahtumat pyytämällä teitä lukemaan jotain muuta lähdettä. Tällaiseksi kelpaa vaikkapa Anime-lehden etusivu, joka nyt Tsubasan toimitusaikana on ylivoimaisesti paras suomenkielinen uutissivu aihepiiristä – eikä välttämättä häviä kovin monelle paikalle kansainvälisestikään.

Eniten minua lämmittävä uutinen on ollut sarjakuvien pääsy Louvren taidemuseoon. Asian uutisoi jopa Helsingin Sanomatkin. Kun ranskalaiset päästettiin valikoimaan sarjakuvaa museonäyttelyä varten, suurin osa artisteista oli toki ranskalaisia, tai ainakin ranskankielisiä alkuperäisteoksia tehneitä henkilöitä – mutta mukaan mahtui myös yksi mangaka. Ja tämän yhden valinta meni täydellisen nappiin. Louvrelaiset eivät sortuneet nappaamaan seinälleen jotakuta tylsää ja kaikkien valmiiksi tuntemaa perustekijää kuten Osamu Tezukaa tai Akira Toriyamaa, vaan sen sijaan fiksusti valitsivat kenties nykypäivän luovimman ja omaperäisimmän shoonen-artistin, Hirohiko Arakin.

JoJo no kimyoona booken on nyt taidetta. Jos et ole vieläkään lukenut, menes hankkimaan sitä saman tien jostain! Kehtaatkin kutsua itseäsi mangaharrastajaksi, jos et ole ainoan Louvreen päässeen mangakan teoksiin perehtynyt! Äkkiä nyt!

Samalla myös Viz, eli jenkkilän perinteinen Naruto-yritys, alkaa noudattaa samankaltaista jakelutapaa. ANN viittaa myös toisiin uutisiin, joiden mukaan neljä muutakin animea, mukaan lukien Gintama, alkaisivat saada samanlaista kansainvälistä kohtelua.

Animeteollisuus astuu siis jälleen yhden ison loikan lähemmäksi kuluttajiaan. Tätähän vauhtia ennen pitkää lailliset internet-streamit voivat vakiintua kolmanneksi tavanomaiseksi muodoksi nauttia animesarjoista DVD-julkaisujen ja fanisubbien latailun ohella. Vaan kukapa olisi arvannut, että muutos tapahtuu tällä tavalla?

Sen sijaan, että firmat olisivat jotenkin päässeet itse sopuun siitä, että miten animea tulisi netissä jakaa, ne ovatkin kasvavissa määrin alkaneet tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, joka on saavuttanut pääomansa ja maineensa jakaen animea sivuillaan – luvatta sekä tuotantoyhtiöiltä että fanikääntäjiltä. Minusta tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta toisaalta en valita. Voisivatko seuraavaksi vaikkapa suuret mangakustantamot tehdä samanlaiset sopimukset jonkin manganjakosivuston kanssa?

Vaan älkää uskoko toki vain minun sanaani, sillä minulla on myös kuvia. Kiitokset niistä Tuure Laurinollille.

Tavanomaisesti kirjamessut näyttävät tältä…

…mutta joku varmaan unohti kertoa mangaväelle, että heidänkin sietäisi tulla paikalle.