Sutaistut kuvat

Fanisubbijakelija ja kyseenalainen nettiyritys Crunchyroll on Anime News Networkin uutisen mukaan päättänyt alkaa suoraselkäiseksi uuden ajan internetfirmaksi. Ensi vuoden alusta alkaen uudet Naruto Shippuudenin jaksot jaellaan siellä englanniksi subattuina maailmanlaajuisesti - tunti TV-ensiesityksen jälkeen maksaville asiakkaille, ja viikkoa myöhemmin kaikille muille. Samalla Crunchyroll lakkaa ottamasta vastaan fanisubbeja ja alkaa näyttää kävijöilleen vain laillista tavaraa.

Samalla myös Viz, eli jenkkilän perinteinen Naruto-yritys, alkaa noudattaa samankaltaista jakelutapaa. ANN viittaa myös toisiin uutisiin, joiden mukaan neljä muutakin animea, mukaan lukien Gintama, alkaisivat saada samanlaista kansainvälistä kohtelua.

Animeteollisuus astuu siis jälleen yhden ison loikan lähemmäksi kuluttajiaan. Tätähän vauhtia ennen pitkää lailliset internet-streamit voivat vakiintua kolmanneksi tavanomaiseksi muodoksi nauttia animesarjoista DVD-julkaisujen ja fanisubbien latailun ohella. Vaan kukapa olisi arvannut, että muutos tapahtuu tällä tavalla?

Sen sijaan, että firmat olisivat jotenkin päässeet itse sopuun siitä, että miten animea tulisi netissä jakaa, ne ovatkin kasvavissa määrin alkaneet tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, joka on saavuttanut pääomansa ja maineensa jakaen animea sivuillaan - luvatta sekä tuotantoyhtiöiltä että fanikääntäjiltä. Minusta tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta toisaalta en valita. Voisivatko seuraavaksi vaikkapa suuret mangakustantamot tehdä samanlaiset sopimukset jonkin manganjakosivuston kanssa?

Yu-Gi-Oh lienee suomalaisille tuttu lähinnä Sangatsun tunnollisesti alkuperäisen japanilaisen mangan menoa ja meininkiä noudattavan mangasarjan kautta. Englanninkielisissä maissa (joissa ollaan liian laiskoja lukemaan) isompi juttu on sarjan animeversio, joka (epä)onnekseen päätyi 4kidsin vähemmän hellään huomaan ja tehokäsittelyyn kelvatakseen herkille yhdysvaltalaisille lapsille. Saksimisen yhteydessä katosivat muun muassa käsiaseet ja koko sarjan ensimmäinen kausi, koska siinä ei pelattu oikeaa, helposti tuotteistettavaa korttipeliä.

No, Yu-Gi-Oh oli jo ennestäänkin tunnettu camp-henkisestä naurettavuudestaan - sen maailmassahan lasten korttipelit ovat elämääkin vakavampi asia - ja kun 4kids pääsi tekemään omaa taikaansa, oltiin jo viittä vailla parodian puolella. Little Kuriboh -nimimerkillä netissä kulkeva brittiherrasmies oli sitten se henkilö, joka päätti kiskoa sarjasta loputkin naurut irti saksimalla vielä 4kidsin versiotakin entisestään ja dubbaamalla sen kokonaan uudestaan. Tuloksena on Yu-Gi-Oh: The Abridged Series.

Abridged Series on kärkikaartin animealan huumoria internetissä. Se on yksinään aiheuttanut enemmän meemejä kuin mistä jaksan pysyä kärryillä, ja voin taata, että jos sen ensimmäisen kauden katsoo kaveriporukan kera, koko porukalla on siitä lähtien kymmenkunta uutta lentävää lausetta vakiokäytössä.

Abridged on laiton fanidubbi, ja joutunut aina toisinaan muuttamaan pois tekijänoikeuksia ylläpitävien tahojen tieltä. Se on myös ratkiriemukas, enkä siksi tunne lainkaan mielipahaa suositellessani sitä teille lämpimästi. Jos minulta kysytään, jo pelkästään Abridgedin laillistaminen olisi riittävä syy tekijänoikeuslakien muuttamiseen kansainvälisesti. Sarja löytyy nykyisellään osoitteesta http://www.yugiohtheabridgedseries.com/ - ja mikäli linkki pääsee kuolemaan, suosittelen käyttämään avuksi Googlea. Hyvä internethuumori ei onneksi koskaan oikeasti kuole.

Mitä saadaan, kun entisen fanitytön, nykyisen kärttyisän animutädin, nenän ääreen istutetaan pläjäys homoja leipureita, jotka kakkujen lomassa luovat toisiinsa Lämpöisiä Katseita? Kyseessähän on siis Antique Bakery, johon olen kyllä oikeaa sukupuolta mutta rapiat 10 vuotta liian wanha. “Neljä bishimiestä perustavat kakkukahvilan” ei kenties herätä animunörtissä kaikkein heterointa mielikuvaa - ja heterous on tästä teoksesta kaukana! Onhan kaikilla jo mansikka suussa?

Mies löytää sateessa miehen.

Aloitan toteamalla, että Antique Bakery on aivan hirveää tuubaa. Aivan. Hirveää. Tuubaa. Se saa sinut kiemurtelemaan tuolissa nolona ja häpeämään sitä, että a) tällaista tehdään b) tällaista ostetaan c) joku saa rahaakin tästä. Mikä sitten antiikkileipomossa niin nyt mättää? Siinähän on herkullisia kakkuja, ja siinä puhutaan ranskaakin! Tai no, japanilaiseen tapaan jotain epämääräisesti ranskaa muistuttavaa sössötystä.

Hahmot. Voi jeesus jos oikeat homot olisivat tuollaisia niin hyökkäisin kyllä jokaisen poikaparin kimppuun raivaussahalla. Leipomohomoista yksi itkee kuin pahinkin emo jos sukanväri on väärä, toinen ahdistuu naissukupuolen läsnäolosta ja muuttuu “demonisen charmin homoksi” laittamalla ylleen nahkatakin ja aurinkolasit. Tekisi mieli survoa niiden takaosaan Tom of Finlandin piirroksia. Ne läpsivät toisiaan suuttuessaan. Hyvä kun eivät käsilaukulla lyö. Ne puhuvat miellyttävän matalalla äänellä tunteistaan ja punastelevat. Ne käyttäytyivät kuin 13-vuotiaat tytöt. Ne…aargh! Voisiko kohderyhmä-ajattelu olla yhtään selvempää? “Hei, houkutellaan kaikki koulutytöt sarjan faneiksi tekemällä hahmoista tuollaisia stnan vässyköitä”. Ainoastaan päähahmossa on jotain yritystä ja ns. munaa (vain kuvainnollisesti tähän mennessä), mutta eiköhän siitäkin saada rasittava lässypässy kun sarja etenee. Ngh!

Demonisen charmin homo *. Kyllä, siitä lentää korpinsulkia.

Pyhän vihanpurkauksen myötä varmaan ihmettelette että jos en pidä poikarakkaussarjoista, niin miksi minä katson tätä? Koska viha on terapeuttista? Koska tämä on sarja, jota on hauska katsoa porukalla ja nauraa? Koska oikeastaan salaa nautin tästä? Oikeastaan katson tätä siksi, että se on tahattoman humoristinen. Miesten tanssi sateessa ja päähenkilön trauma siitä, että joutui syömään kakkua, jaksavat naurattaa. Vähän niin kuin katsoisi, kuinka lapsi esittää poliisia. Sarja on niin tohkeissaan tunteikkaasta draamasta, mutta sen läpi on niin turkasen helppo nähdä - ahdistuvat miehet ovat vain tyypillisiä fanityttöjen fantasioiden ruumiillistumia.

Mutta siinä on hyvännäköisiä kakkuja - joiden kermavaahtokuorrutteenkin vatkaaminen on niin pirun kaksimielisen näköistä…

p.s. Wikipedia paljastaa, että alkuperäismangasta on tehty myös tv-drama. Voihyvääpäivää. Harmi että sitä ei löytynyt mistään, sillä olisin mielelläni jakanut senkin kanssanne.

* = Vannon etten keksinyt tätä itse! Sitä kutsutaan sarjassa tuolla nimellä, katsokaa jossette usko, ruojakkeet.

Tiedättekö, että mikä on suomalaisten mielestä kaikkien aikojen paras anime?

Se ei ole mikään Ghiblin elokuvista. Se ei myöskään ole Neon Genesis Evangelion, Ghost in the Shell, Rurooni Kenshinin OVA tai Revolutionary Girl Utena. Tai ylipäänsä mikään hieno teos, mikä sinulle tulisi ensiksi mieleen - Animewatcherin Suosituimmat animet -listan kärjessä keikkuu tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä Code Geass R2.

Maamme arvostetuin animesarja on sellainen, jonka toinen päähenkilö pyörähtää säännöllisesti pari-kolme kertaa ympäri kierrepotkua tehdessään ja juoksee rutiininomaisesti seiniä pitkin, ja jonka shakkiottelut ratkaistaan syöttämällä kuningas vastustajan kuninkaalle. Ja se yrittää olla vakava ja dramaattinen teos.

Kyllähän Code Geass ja sen jatkokausi ovat aivan viihdyttäviä sarjoja, mutta uskoisin, että on hankala löytää ketään, joka vakavissaan väittäisi niiden olevan parhaita animeteoksia koskaan. Syy näiden animesarjojen menestymiseen on jossain toisaalla - ja epäilisin tietäväni, että missä.

Kukaan ei kirjoita Code Geassia toteuttaakseen itseään tai taiteellisia näkemyksiään. Sitä käsikirjoittaa Sunrisen markkinointiosasto. Aina lähtökohdastaan, eli Clampin taiteen, Death Noten ja Gundamien ristisiittämisestä alkaen CG:tä on tehty vain vetoamaan mahdollisimman suureen yleisöön mahdollisimman hyvin, vähät välittäen sen artistisista meriiteistä tai varsinaisesta laadusta. Hyvät naiset ja herrat, tämä anime on massaviihdettä kaikkein puhtaimmillaan. Hollywoodin sietäisi ottaa oppia.

Kirjoittelin tästä samasta asiasta vähän eri kulmasta Kupolin Spoilerilaudan ketjussa - siellä keskustelun keskipisteenä ovat Geassin kakkoskauden “syvälliset”, suoraan NGE:stä lainatut elementit.

Kolmannetkin jaksot Tower of Druagaa ja Blassreiteria ovat päässeet nettiin saakka, joten nyt alkaa olla mahdollista miettiä Gonzon uusia sarjoja muutenkin kuin ensivaikutelmien kannalta.

Tower of Druaga

Ensimmäinen jakso aiheutti valtaosan sen pituudesta syöneellä minibudjettiuniosuudellaan paljon hämminkiä (kuten täällä Sutkussakin kirjoittelin), mutta toinen ja kolmas nettiin päästetty jakso olivatkin sitten jo vakavahkoa “oikeaa” animea. Ensimmäinen jakso näytettiin samanlaisena myös japanilaisessa televisiossa, joten ilmeisesti Gonzon tarkoitus on jakaa kalliimpi animaatio kaikille DVD-lisukkeena. Mitään virallista selitystä tälle en ole edelleenkään kuullut - saattaa olla, että tuotantoryhmä vain päätti viime hetkillä että pilottijakso oli liian tylsä ja lattea, ja pikakorvasi suuren osan jaksosta uudella materiaalilla. Tai sitten he olivat alusta alkaen päättänyt seurata Haruhi Suzumiyan melankolian askeleita ja pistää sarjan käyntiin mielipiteitä jakavasti.

Vakavan Tower of Druagan laatu on sitten ollut tukevaa animemaailman keskikastia. Gonzo on animaatiostudio, joka tapaa tuottaa visuaalisesti nättiä jälkeä mutta unohtaa kehittää sisältöään, ja tältä kannalta Druaga jatkaa juurikin heidän tavallista linjaansa. Sarja tuntuu vähän kuin Gonzo-rinnakkaisuniversumin .hack//SIGN:ilta.

Blassreiter

Mainitsinko jo prätkädemonit? No, ne ovat jo oppineet lentämään prätkillään ja väistelemään ohjuksia. Sitten mukana on ollut vähän jotain juonentynkää ja salaliittoja. Hyvisten päämaja on isossa kirkossa, sen lasi-ikkunat ovat aika nätit.

Tuomio

Vaikka viihde olisikin vain keskitasoa tai jonkin verran sen alapuolella, ilmaista ja laillista on paha voittaa. Tower of Druagalle uhraa mieluusti 25 minuuttia päivästä, vaikka se olisikin täysin keskinkertaista fantasiaviihdettä, ja olen huomannut jopa katsovani Blassreiteria aivan tyytyväisenä. Jos prätkät tai videopelifantasia kiinnostaa, kannattaa tutustua Gonzon tämän kevään tuotoksiin viimeistään nyt.

Ja vielä muistutukseksi;
Tower of Druaga Youtubessa
Blassreiter Youtubessa