Crunchyroll suoristaa selkänsä

Aiheet: Ajankohtaiset, Uutisointi
17. marraskuuta 2008

Crunchyrollin etusivuFanisubbijakelija ja kyseenalainen nettiyritys Crunchyroll on Anime News Networkin uutisen mukaan päättänyt alkaa suoraselkäiseksi uuden ajan internetfirmaksi. Ensi vuoden alusta alkaen uudet Naruto Shippuudenin jaksot jaellaan siellä englanniksi subattuina maailmanlaajuisesti – tunti TV-ensiesityksen jälkeen maksaville asiakkaille, ja viikkoa myöhemmin kaikille muille. Samalla Crunchyroll lakkaa ottamasta vastaan fanisubbeja ja alkaa näyttää kävijöilleen vain laillista tavaraa.

Samalla myös Viz, eli jenkkilän perinteinen Naruto-yritys, alkaa noudattaa samankaltaista jakelutapaa. ANN viittaa myös toisiin uutisiin, joiden mukaan neljä muutakin animea, mukaan lukien Gintama, alkaisivat saada samanlaista kansainvälistä kohtelua.

Animeteollisuus astuu siis jälleen yhden ison loikan lähemmäksi kuluttajiaan. Tätähän vauhtia ennen pitkää lailliset internet-streamit voivat vakiintua kolmanneksi tavanomaiseksi muodoksi nauttia animesarjoista DVD-julkaisujen ja fanisubbien latailun ohella. Vaan kukapa olisi arvannut, että muutos tapahtuu tällä tavalla?

Sen sijaan, että firmat olisivat jotenkin päässeet itse sopuun siitä, että miten animea tulisi netissä jakaa, ne ovatkin kasvavissa määrin alkaneet tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, joka on saavuttanut pääomansa ja maineensa jakaen animea sivuillaan – luvatta sekä tuotantoyhtiöiltä että fanikääntäjiltä. Minusta tämä tuntuu nurinkuriselta, mutta toisaalta en valita. Voisivatko seuraavaksi vaikkapa suuret mangakustantamot tehdä samanlaiset sopimukset jonkin manganjakosivuston kanssa?

Esittely: Yu-Gi-Oh: The Abridged Series

Aiheet: Artikkelit, Esittelyt
9. syyskuuta 2008

Yu-Gi-Oh lienee suomalaisille tuttu lähinnä Sangatsun tunnollisesti alkuperäisen japanilaisen mangan menoa ja meininkiä noudattavan mangasarjan kautta. Englanninkielisissä maissa (joissa ollaan liian laiskoja lukemaan) isompi juttu on sarjan animeversio, joka (epä)onnekseen päätyi 4kidsin vähemmän hellään huomaan ja tehokäsittelyyn kelvatakseen herkille yhdysvaltalaisille lapsille. Saksimisen yhteydessä katosivat muun muassa käsiaseet ja koko sarjan ensimmäinen kausi, koska siinä ei pelattu oikeaa, helposti tuotteistettavaa korttipeliä.

No, Yu-Gi-Oh oli jo ennestäänkin tunnettu camp-henkisestä naurettavuudestaan – sen maailmassahan lasten korttipelit ovat elämääkin vakavampi asia – ja kun 4kids pääsi tekemään omaa taikaansa, oltiin jo viittä vailla parodian puolella. Little Kuriboh -nimimerkillä netissä kulkeva brittiherrasmies oli sitten se henkilö, joka päätti kiskoa sarjasta loputkin naurut irti saksimalla vielä 4kidsin versiotakin entisestään ja dubbaamalla sen kokonaan uudestaan. Tuloksena on Yu-Gi-Oh: The Abridged Series.

Yhdysvaltojen paras lasten korttipelin pelaaja pukeutuu maansa lippuun. Ja on iältään lähempänä kolmea kuin kahta kymmentä vuotta.

Abridged Series on kärkikaartin animealan huumoria internetissä. Se on yksinään aiheuttanut enemmän meemejä kuin mistä jaksan pysyä kärryillä, ja voin taata, että jos sen ensimmäisen kauden katsoo kaveriporukan kera, koko porukalla on siitä lähtien kymmenkunta uutta lentävää lausetta vakiokäytössä.

Abridged on laiton fanidubbi, ja joutunut aina toisinaan muuttamaan pois tekijänoikeuksia ylläpitävien tahojen tieltä. Se on myös ratkiriemukas, enkä siksi tunne lainkaan mielipahaa suositellessani sitä teille lämpimästi. Jos minulta kysytään, jo pelkästään Abridgedin laillistaminen olisi riittävä syy tekijänoikeuslakien muuttamiseen kansainvälisesti. Sarja löytyy nykyisellään osoitteesta http://www.yugiohtheabridgedseries.com/ – ja mikäli linkki pääsee kuolemaan, suosittelen käyttämään avuksi Googlea. Hyvä internethuumori ei onneksi koskaan oikeasti kuole.

Neljä miestä kermavaahtoleivosten ihmemaassa

Aiheet: Artikkelit, Esittelyt, Näkökulmat
5. syyskuuta 2008

Mitä saadaan, kun entisen fanitytön, nykyisen kärttyisän animutädin, nenän ääreen istutetaan pläjäys homoja leipureita, jotka kakkujen lomassa luovat toisiinsa Lämpöisiä Katseita? Kyseessähän on siis Antique Bakery, johon olen kyllä oikeaa sukupuolta mutta rapiat 10 vuotta liian wanha. ”Neljä bishimiestä perustavat kakkukahvilan” ei kenties herätä animunörtissä kaikkein heterointa mielikuvaa – ja heterous on tästä teoksesta kaukana! Onhan kaikilla jo mansikka suussa?

Mies löytää sateessa miehen.

Aloitan toteamalla, että Antique Bakery on aivan hirveää tuubaa. Aivan. Hirveää. Tuubaa. Se saa sinut kiemurtelemaan tuolissa nolona ja häpeämään sitä, että a) tällaista tehdään b) tällaista ostetaan c) joku saa rahaakin tästä. Mikä sitten antiikkileipomossa niin nyt mättää? Siinähän on herkullisia kakkuja, ja siinä puhutaan ranskaakin! Tai no, japanilaiseen tapaan jotain epämääräisesti ranskaa muistuttavaa sössötystä.

Hahmot. Voi jeesus jos oikeat homot olisivat tuollaisia niin hyökkäisin kyllä jokaisen poikaparin kimppuun raivaussahalla. Leipomohomoista yksi itkee kuin pahinkin emo jos sukanväri on väärä, toinen ahdistuu naissukupuolen läsnäolosta ja muuttuu ”demonisen charmin homoksi” laittamalla ylleen nahkatakin ja aurinkolasit. Tekisi mieli survoa niiden takaosaan Tom of Finlandin piirroksia. Ne läpsivät toisiaan suuttuessaan. Hyvä kun eivät käsilaukulla lyö. Ne puhuvat miellyttävän matalalla äänellä tunteistaan ja punastelevat. Ne käyttäytyivät kuin 13-vuotiaat tytöt. Ne…aargh! Voisiko kohderyhmä-ajattelu olla yhtään selvempää? ”Hei, houkutellaan kaikki koulutytöt sarjan faneiksi tekemällä hahmoista tuollaisia stnan vässyköitä”. Ainoastaan päähahmossa on jotain yritystä ja ns. munaa (vain kuvainnollisesti tähän mennessä), mutta eiköhän siitäkin saada rasittava lässypässy kun sarja etenee. Ngh!

Demonisen charmin homo *. Kyllä, siitä lentää korpinsulkia.

Pyhän vihanpurkauksen myötä varmaan ihmettelette että jos en pidä poikarakkaussarjoista, niin miksi minä katson tätä? Koska viha on terapeuttista? Koska tämä on sarja, jota on hauska katsoa porukalla ja nauraa? Koska oikeastaan salaa nautin tästä? Oikeastaan katson tätä siksi, että se on tahattoman humoristinen. Miesten tanssi sateessa ja päähenkilön trauma siitä, että joutui syömään kakkua, jaksavat naurattaa. Vähän niin kuin katsoisi, kuinka lapsi esittää poliisia. Sarja on niin tohkeissaan tunteikkaasta draamasta, mutta sen läpi on niin turkasen helppo nähdä – ahdistuvat miehet ovat vain tyypillisiä fanityttöjen fantasioiden ruumiillistumia.

Mutta siinä on hyvännäköisiä kakkuja – joiden kermavaahtokuorrutteenkin vatkaaminen on niin pirun kaksimielisen näköistä…

p.s. Wikipedia paljastaa, että alkuperäismangasta on tehty myös tv-drama. Voihyvääpäivää. Harmi että sitä ei löytynyt mistään, sillä olisin mielelläni jakanut senkin kanssanne.

* = Vannon etten keksinyt tätä itse! Sitä kutsutaan sarjassa tuolla nimellä, katsokaa jossette usko, ruojakkeet.

Code Markkinatutkimus

Aiheet: Artikkelit, Näkökulmat
1. syyskuuta 2008

Tiedättekö, että mikä on suomalaisten mielestä kaikkien aikojen paras anime?

Se ei ole mikään Ghiblin elokuvista. Se ei myöskään ole Neon Genesis Evangelion, Ghost in the Shell, Rurooni Kenshinin OVA tai Revolutionary Girl Utena. Tai ylipäänsä mikään hieno teos, mikä sinulle tulisi ensiksi mieleen – Animewatcherin Suosituimmat animet -listan kärjessä keikkuu tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä Code Geass R2.

Spinnaava Suzaku on spinnaava

Maamme arvostetuin animesarja on sellainen, jonka toinen päähenkilö pyörähtää säännöllisesti pari-kolme kertaa ympäri kierrepotkua tehdessään ja juoksee rutiininomaisesti seiniä pitkin, ja jonka shakkiottelut ratkaistaan syöttämällä kuningas vastustajan kuninkaalle. Ja se yrittää olla vakava ja dramaattinen teos.

Kyllähän Code Geass ja sen jatkokausi ovat aivan viihdyttäviä sarjoja, mutta uskoisin, että on hankala löytää ketään, joka vakavissaan väittäisi niiden olevan parhaita animeteoksia koskaan. Syy näiden animesarjojen menestymiseen on jossain toisaalla – ja epäilisin tietäväni, että missä.

Kukaan ei kirjoita Code Geassia toteuttaakseen itseään tai taiteellisia näkemyksiään. Sitä käsikirjoittaa Sunrisen markkinointiosasto. Aina lähtökohdastaan, eli Clampin taiteen, Death Noten ja Gundamien ristisiittämisestä alkaen CG:tä on tehty vain vetoamaan mahdollisimman suureen yleisöön mahdollisimman hyvin, vähät välittäen sen artistisista meriiteistä tai varsinaisesta laadusta. Hyvät naiset ja herrat, tämä anime on massaviihdettä kaikkein puhtaimmillaan. Hollywoodin sietäisi ottaa oppia.

Kirjoittelin tästä samasta asiasta vähän eri kulmasta Kupolin Spoilerilaudan ketjussa – siellä keskustelun keskipisteenä ovat Geassin kakkoskauden ”syvälliset”, suoraan NGE:stä lainatut elementit.

Ja kuinkas sitten ilmaisen animen kanssa kävikään

Aiheet: Ajankohtaiset, Julkaisut
20. huhtikuuta 2008

Gonzo panee parastaan - tällaista Tower of Druaga on parhaimmillaan
Kolmannetkin jaksot Tower of Druagaa ja Blassreiteria ovat päässeet nettiin saakka, joten nyt alkaa olla mahdollista miettiä Gonzon uusia sarjoja muutenkin kuin ensivaikutelmien kannalta.

Tower of Druaga

Ensimmäinen jakso aiheutti valtaosan sen pituudesta syöneellä minibudjettiuniosuudellaan paljon hämminkiä (kuten täällä Sutkussakin kirjoittelin), mutta toinen ja kolmas nettiin päästetty jakso olivatkin sitten jo vakavahkoa ”oikeaa” animea. Ensimmäinen jakso näytettiin samanlaisena myös japanilaisessa televisiossa, joten ilmeisesti Gonzon tarkoitus on jakaa kalliimpi animaatio kaikille DVD-lisukkeena. Mitään virallista selitystä tälle en ole edelleenkään kuullut – saattaa olla, että tuotantoryhmä vain päätti viime hetkillä että pilottijakso oli liian tylsä ja lattea, ja pikakorvasi suuren osan jaksosta uudella materiaalilla. Tai sitten he olivat alusta alkaen päättänyt seurata Haruhi Suzumiyan melankolian askeleita ja pistää sarjan käyntiin mielipiteitä jakavasti.

Vakavan Tower of Druagan laatu on sitten ollut tukevaa animemaailman keskikastia. Gonzo on animaatiostudio, joka tapaa tuottaa visuaalisesti nättiä jälkeä mutta unohtaa kehittää sisältöään, ja tältä kannalta Druaga jatkaa juurikin heidän tavallista linjaansa. Sarja tuntuu vähän kuin Gonzo-rinnakkaisuniversumin .hack//SIGN:ilta.

Blassreiter

Mainitsinko jo prätkädemonit? No, ne ovat jo oppineet lentämään prätkillään ja väistelemään ohjuksia. Sitten mukana on ollut vähän jotain juonentynkää ja salaliittoja. Hyvisten päämaja on isossa kirkossa, sen lasi-ikkunat ovat aika nätit.

Tuomio

Vaikka viihde olisikin vain keskitasoa tai jonkin verran sen alapuolella, ilmaista ja laillista on paha voittaa. Tower of Druagalle uhraa mieluusti 25 minuuttia päivästä, vaikka se olisikin täysin keskinkertaista fantasiaviihdettä, ja olen huomannut jopa katsovani Blassreiteria aivan tyytyväisenä. Jos prätkät tai videopelifantasia kiinnostaa, kannattaa tutustua Gonzon tämän kevään tuotoksiin viimeistään nyt.

Ja vielä muistutukseksi;
Tower of Druaga Youtubessa
Blassreiter Youtubessa

Prätkiä, demoneita, ja prätkädemoneita

Aiheet: Ajankohtaiset, Julkaisut
6. huhtikuuta 2008

Pistetään aluksi prätkiä. Paljon prätkiä – jos ne vaikka ajaisivat kilpaa? Eikun hei, jätkät nyt keksin! Ensin pistetään siihen alaston nainen! Se voisi vaikka olla kuollut, niin se voi olla nakuna vapaasti… ja sitten… öö, joo, se muuttuu demoniksi! Ja tappaa ambulanssikuskit ja kaappaa ambulanssin! Ja ajaa sen sinne prätkäradalle ja prätkien yli ja seinään ja ambulanssi RÄJÄHTÄÄ!

Mutta kun se on niin badass demoni, niin se vain nousee sieltä räjähdyksestä. Ja loput prätkäkuskit pysähtyvät ja… joo, alkavat tapella sen demonin kanssa niillä prätkillään! Ja sitten taas jotain räjähtää! Ja sitten, sitten se demoni fuusioituu prätkän kanssa niin siitä tulee PRÄTKÄDEMONI! Ja se lähtee ajamaan sitä kilparataa ja ne muut prätkäkuskit ajavat sen perässä ja sitten ne ajavat kilpaa ja tappelevat ja sitten jostain tulee TOINEN PRÄTKÄDEMONI ja ne tappavat toisensa!

Tämä kaikki tapahtui sarjan ensimmäisen viiden minuutin aikana. Vähän Blassreiter on magein anime ikinä.

Tyylistä ja ylitulvivasta testosteronista päätellen minun pitäisi ikäni ja sukupuoleni puolesta olla aika hyvin Blassreiterin kohderyhmää. Mutta ei innosta tai huvita – en tiedä että innostaisiko ja huvittaisiko vaikka tykkäisinkin prätkistä, demoneista ja demoniprätkistä. Sarja menee liiallisuuksiin, eikä edes tarpeeksi hauskalla tavalla. Ja demonien ja prätkien tekeminen huonolla 3D:llä pistää silmään eikä tee sarjaa yhtään paremmaksi. Hyvä puoli Blassreiterissa on kuitenkin se, että tällä kertaa Gonzon nettiin pistämä ilmainen jakso vaikuttaisi olevan aivan oikeaa sarjaa eikä mitään halpaa lisukemateriaalia Tower of Druagan tapaan.

Koko jutusta tekee surullisen se, että etukäteen päätin katsovani ilmaisen animen alusta loppuun jotta voisin tukea Gonzon projektia vähintään katsojamäärälaskureita kasvattamalla, ja kenties myös antamalla BOST:ille rahaa. Ja Blassreiteriä joudun kestämään ilmeisesti 26 jaksoa. Joka tapauksessa, leikkauksen takaa löytyy taas Youtube-striimi. (lisää…)

Ilmaista animea… mutta…

Aiheet: Ajankohtaiset, Julkaisut, Uutisointi
5. huhtikuuta 2008

Tower of Druagan ensimmäinen jakso levisi sitten nettiin eilen, eikä ollut aivan sitä mitä siltä odotettiin. Se olikin heikohkoa fantasiaparodiaa, joka viljeli runsaasti stillikuvia ja vältteli asioiden animointia viimeiseen saakka – lukuun ottamatta helposti kierrätettäviä animaatiopätkiä, kuten erikoishyökkäyksiä. Kokonaisuudessaan se tuntui lähinnä yritykseltä mahduttaa mahdollisimman paljon kliseitä yhteen 20 minuutin ajanjaksoon. Ja lopuksi paljastui, että likipitäen kaikki jakson tapahtumat olivatkin vain olleet päähenkilön unta.

Jakson yllättävän matalan laadun syy on selvinnyt vasta jälkikäteen, ja se on ainakin minulle karvas pettymys. Vaikuttaisi siltä, että netissä ei jaetakaan varsinaista suuren budjetin Tower of Druaga -animea, vaan yhden hahmon vinkkelistä tehtyjä jakson pituisia DVD-ekstroja. Esimerkiksi Nicovideossa oli tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä nähtävillä aivan oikea jakso, mutta oletettavasti laittomana versiona, joten en linkitä suoraan siihen. Nicovideon jakso kuitenkin sisältää ihan oikeaa juonenkuljetusta, ja animoituja kohtauksia, ja on selkeästi tehty moninkertaisella budjetilla suhteessa meille tarjottavaan tekeleeseen.

Tässä jo ehdin kuvitella että Gonzo olisi tappamassa fanikäännöksiä, mutta sen sijaan se näköjään levittääkin vain fanikäännösten mainoksia. Jos joku sattuu tykkäämään noista halpisjaksoista, hän tuskin odottaa puolta vuotta saadakseen DVD:itä käsiinsä, vaan lähtee hakemaan ison budjetin jaksoja lähimmästä Bittorrent-portaalista heti kun ne saadaan tekstitettyä.

Saas nähdä että miten sille toiselle nettijaettavalle sarjalle, Blassreiterille, käy. Lisää huonoja uutisia odotellessa – leikkauksen takana Tower of Druagan halpisykkösjakso Youtubesta. (lisää…)

Ilmaista animea horisontissa, ohoi!

Aiheet: Ajankohtaiset, Uutisointi
31. maaliskuuta 2008

Muikein aprillipila ikinä olisi yllättäen uutisoida, että joku animestudio on päättänyt alkaa jakaa toisen vuosineljänneksen animesarjojaan netissä pientä maksua vastaan englanninkielisellä tekstityksellä samaan aikaan kun niitä tulee Japanin TV:stä. Varsinkin jos kyseessä olisi jokin iso studio, ja animesarjat olisivat edes etäisesti kiinnostavia. Sehän olisi…

Sehän olisi juurikin sitä, mitä animeteollisuus juuri nyt tarvitsisi. Saattaisi vaikka vielä pelastaa koko teollisuuden. Internetiä käyttäville animeharrastajille kun on ollut jo pitkään selvää, että julkaisijoidenkin pitää mennä nettiin, jos he haluavat pärjätä kilpailussa fanikäännösten kanssa. Muussa tapauksessa jo nyt pahaenteiset uutiset animen suosion laskusta Yhdysvaltojen ja Japanin maaperältä tulevat vain yleistymään, ja pahimmassa tapauksessa animeteollisuus romahtaa kokonaan.

Olikin valtaisa uutispaukku, kun Gonzo noin viikko sitten paljasti lähtevänsä mukaan nettilevitykseen – ja kaiken lisäksi täysin palkein, tuomalla saataville molemmat toisen vuosineljänneksen animesarjansa. Kyseessä ovat enemmän ja vähemmän naurettavasti nimetyt The Tower of DRUAGA -the Aegis of URUK- ja BLASSREITER. Täyden lehdistötiedotteen tapahtuneesta voi lukea vaikkapa Anime News Networksista.

The Tower of DRUAGA -the Aegis of URUK-BLASSREITER

Tekstitetty anime ilmestyy nettiin samana päivänä TV-esityksen kanssa, ja sitä saa katsoa ilmaiseksi Youtubesta. Sarjat julkaistaan myös kahdessa muussa palvelussa – BOST TV:ssä ja Crunchyrollissa. Kumpikin näistä sivustoista on omalla tavallaan mielenkiintoinen.

Ensinnäkään en osaa edes kuvitella, että miksi Gonzo on lähtenyt yhteistyöhön Crunchyrollin kanssa. Sivusto kun näyttäisi olevan pahimmanlaatuinen Youtube-ajan waretussaitti, joka jakelee katsojilleen animea ilman lupaa oikeudenhaltijoilta taikka fanikääntäjiltä. Ja ilmeisesti siinä samalla työllistää joukon ihmisiä kokopäiväisesti. Oikeastaan on vaikea edes hahmottaa, että miksi koko sivusto on edelleen pystyssä, mutta hyvin se vain näyttää porskuttavan. Tarkemmin Crunchyrollin luurankoja kaivelee esiin Zac Bertschy tässä Anime News Networkin haastattelussa.

BOST TV puolestaan on juurikin toista ääripäätä, ja vaatii maksua animen katselemisestakin. Yksi jakso Druagan tornia tai Blassreitteria maksaa 100 BOST-pistettä, mikä on sama asia kuin 1,99 dollaria. Nykykurssilla tämä on suurin piirtein 1,25 euroa, ja pisteitä pitää ostaa vähintään 500 kappaleen erissä. Tätä maksua vastaan saa striimata jaksoa kahden viikon ajan Bostin sivuilta ja ladata sen itselleen DRM-vapaana. Firman tiedotteen mukaan videotiedosto on kannettavia soittimia varten, joten ei siltä ei kannata odottaa kovin hyvää kuvanlaatua. Samainen tiedote kertoo myös, että kaikille ennen huhtikuun 2. päivää rekisteröityneille kävijöille annetaan molempien sarjojen ensimmäiset jaksot ilmaiseksi. Koska BOST elää Japanin ajassa, tuohon rajaan on aikaa jäljellä enää vajaa vuorokausi, eli kannattaa pitää kiirettä.

Bostistasta tekee mielenkiintoisen se, kuinka heidän oma blogimuotoinen syntykertomuksensa kertoo heillä olleen näppinsä vahvasti pelissä Gonzo-julkaisun aikaansaattamisen kanssa. Firman kun perusti joukko nuoria miehiä puhtaalla aatteen palolla, tavoitteenaan pakottaa animestudiot internetaikaan. Herkeämätön studioiden kanssa neuvottelu on varmasti vähintään osaltaan edesauttanut nykytilanteen syntyä. Mikäli heidän omiin puheisiinsa on uskomista, saammekin kiittää heitä paljosta. Tämän takia harkitsen itse vakavasti heidän rahallista tukemistaan, ja suosittelen samaa teille lukijoillekin. Ei taatusti olisi pahaksi, vaikka Bostin väki jatkaisi edelleenkin taivuttelua Japanin päässä.

Vaikkei rahan maksaminen houkuttelisikaan, katsokaa Druaga ja Blassreiter ainakin Youtubesta. Nyt on tärkeää laittaa peukut vahvasti pystyyn uuden ja uljaan yrityksen puolesta, jotta muutkin studiot uskaltaisivat pyrkiä samaan. Tulen ottamaan molemmat sarjat puheeksi uudestaan, kunhan ne pääsevät leviämään nettiin.

On ollut muuten jännä huomata, kuinka vaisusti tästä uutisesta on Suomessa kerrottu, vaikka kyseessä ainakin minun mielestäni on animen julkaisemisen historian suurimpia juttuja. Tähän mennessä olen bongannut näkyvää uutisointia aiheesta ainoastaan Japan Popista, Otakunvirasta ja Kupolista. Ja noista viimeisen jutun kirjoitin itse.

Harrastaja-aapinen #2: Anime

Aiheet: Artikkelit, Harrastaja-aapinen
30. maaliskuuta 2008

Animen, eli japanilaisen animaation, määritelmä ei ole koskaan aiheuttanut kovin vakavaa terminillitystä alan piireissä. Tästä on kiittäminen montaakin asiaa. Animaation tekeminen maksaa ja vaatii paljon ammattitaitoa, joten animen suosiolla rahastaminen ei ole houkuttelevaa, ja toisaalta tekijöilläkin on tarpeeksi ammattiylpeyttä siihen, etteivät he halua väittää olevansa tekemässä pelkästään ”japanilaista piirrettyä”. Kaiken lisäksi anime-sanaa on muutenkin paha yrittää rajata tarkasti, ja rajaukset ovat helposti epäintuitiivisia. Esimerkiksi Muumit esiintyvät säännöllisesti japanilaisissa ”Top 100 animea ikinä”-listoissa ja myös Peukaloisen retket ja Alfred J. Kwak ovat japanilaista kädenjälkeä. Lisäksi Animatrixin kaltaiset puoliksi lännessä ja puoliksi idässä toteutetut teokset tekevät rajanvedon hyvin vaikeiksi.

Muumilaakson tarinoita on myös animea

Suomessa anime- ja mangamarkkinoiden suhde on melko epätavanomainen verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Meillä mangaa saa halvalla jokaisesta Lehtipisteestä, ja kustantajien edustajat ovat suorassa kontaktissa harrastajien kanssa ja ottavat vastaan palautetta. Animea julkaisevat puolestaan suuret pohjoismaiset DVD-talot, joilta tuntuu olevan vaikea kiskoa tietoon edes tulevia julkaisuja ja niiden aikatauluja. DVD:issä on lisäksi kautta aikain ollut runsaasti monen sorttisia laatuongelmia. Suuri osa aktiivisista harrastajista onkin oppinut karttamaan Anttilan hyllyillä myytäviä levyjä. Suomessa harrastetaan usein ensisijaisesti mangaa, ja animea katsellaan siinä sivussa.

Koska suomalaisten julkaisujen taso on mitä on, ja esim. Yhdysvalloista tilattaessa kuluttajansuoja on heikko ja ostoprosessi hankala, käytännössä katsoen koko harrastajapiiri on tottunut hakemaan animejaksonsa laittomasti internetistä. Toki laiton latailu on yleistä muuallakin maailmassa, mutta silloin kun tarjolla on paljon hyvälaatuista laillista tavaraa, muodostuu myös porukoita, jotka pyrkivät ostamaan kaiken animensa. Suomessa tällaisia moraaliaan vartioivia harrastajia on häviävän vähän. Meille netistä ladatun animen katselu on kuin masturbointia – kaikki tekevät sitä, vaikka monet mieluusti vaikenevatkin asiasta visusti.

Animejulkaisuista ja niiden tarpeesta

Animetuotanto on varsin kaavamaista. Perinteisesti teokset on jaoteltu kolmeen kategoriaan; elokuviin, OVA:ihin ja TV-sarjoihin. Näitä erottaa toisistaan sekä julkaisumuoto että pituus. Elokuvat ovat elokuvateattereissa julkaistuja itsenäisiä animepläjäyksiä. OVA on lyhenne sanoista Original Video Animation (monesti näkee myös termiä OAV eli Original Animation Video) ja niitä julkaistaan suoraan kotivideomyyntiin, mikä antaa animestudiolle vapaammat kädet teoksen sisällön suhteen.

TV-sarjoja esitetään kerran viikossa, ja niiden pituus on lähes poikkeuksetta jokin 12:n ja 13:n monikerta – eli sarjoja esitetään neljännesvuoden pituisissa blokeissa. Tavallisesti animesarja kestää yksi tai kaksi blokkia, eli 12-13 tai 24-26 jaksoa. Tämän vuoksi aina neljännesvuosittain internetin animepiirit täyttyvätkin uusista sarjoista ja niihin liittyvistä keskusteluista – Japanissa esitetyt sarjat kun päätyvät tavanomaisesti viikossa fanikäännettyinä nettiin. Eritoten huhtikuun ja lokakuun alut ovat usein olleet mainiota aikaa olla animeharrastaja.

Ennen pitkää TV:ssä esitetyt animesarjat päätyvät DVD:ille saakka. Koska alkuperäinen tuotantotahti on hyvin kireä, monet studiot korjailevat kädenjälkeään DVD-julkaisuja varten. Faneja houkutellaan käyttämään rahaansa kiekkoihin usein myös ylimääräisillä visuaalisilla detaljeilla, kuten miespuoliselle yleisölle kohdistettujen sarjojen tapauksessa pikkuhousuilla ja nänneillä. Tässä alla muutama netistä löytynyt kuva, jotka esittelevät DVD-parannuksista Goshuushoo-sama Ninomiya-kuniin ja Mahoo shoojo Lyrical Nanoha StrikerS:iin.

Muokkauksia Goshuushoo-sama Ninomiya-kunin DVD:ltäMuokkauksia Nanoha StrikerSin DVD:ltä

Aivan kaikki kuvat eivät välttämättä ole todenmukaisia.

Paitsi visuaalisen tyylinsä puolesta, anime ja manga kytkeytyvät toisiinsa myös siksi, että jos teoksesta on olemassa anime, siitä yleensä löytyy mangakin. Yleisimmin sarjakuva on juurikin alkuperäinen teos, ja tullut poimituksi jonkin animaatiostudion projektiksi vasta osoittauduttuaan kaupallisesti riittävän kannattavaksi. Studiot ovat usein ahneita poimimaan parhaat mangat käyttötavarakseen, mistä onkin seurannut lukemattomia animaatioprojekteja, jotka ovat joutuneet harhautumaan omille juoniurilleen niiden saatua alkuperäismangat kiinni.

Monessa tapauksessa vaihtoehtona on siis joko animaatiosarjan katsominen tai sarjakuvan lukeminen. Useimmat tuntuvat ennemmin valitsevan animen. Sen minkä he menettävät kokemuksensa hallittavuudessa, he saavuttavat tyylissä ja tunnelmassa. Itse kuulun vastakkaiseen leiriin, ennen kaikkea sen vuoksi, että animen katsominen vie aivan liian paljon aikaa. Vain harvassa sarjassa tyylivoitot ovat niin suuria, että korvaavat sen, että joudun näkemään paljon enemmän vaivaa teoksen katsomiseksi.

Olisin jopa valmis esittämään sellaisen kannan, ettei animeteollisuuden olemassaolo ole välttämättä mitenkään tarpeellista. Harrastajille animen hyöty on yleensä ollut siinä, että liikkuvan kuvan avulla on paljon helpompi houkutella uutta väkeä mukaan porukoihin – sarjakuvan lukeminen kun on niin vaivalloista. Kuitenkin animen tekeminen on kallista, ja täten myös sen kuluttaminen maksaa paljon. Hinta/kulttuurinautinto-suhde käy DVD:iden kanssa helposti hyvin huonoksi. Jos animeteollisuus lyhistyy fanikäännöksiin, en välttämättä jää kovin paljoa sitä kaipaamaan.