Cheeky cheeky mambo!

Aiheet: Ajankohtaiset, Julkaisut
7. maaliskuuta 2009

Koska Sutkun kommentoidun postaus lienee se, joss haukuin kerroin mielipiteeni Antique Bakery – sarjasta, niin…no niinpä niin, leffakin siitä tehdään. Korealaista tuotantoa, saa ensi-iltansa marraskuussa. Tiedätte jo mielipiteeni sarjasta, joten eipä siinä enempää. Ainakin trailerin perusteella näyttelijät kyllä eläytyvät rooleihinsa. Ja kakku on aika herkullista!

Satunnaista sunnuntaita

Aiheet: Artikkelit, Näkökulmat
14. syyskuuta 2008

Sillä aikaa kun karvaisempi puoliskoni hääräsi Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla vääntämässä Kupolin mangakirpputoria, minä ajelin pitkin rannikkoa ja mietin, mitä sitä blogaisi seuraavaksi tänne. Onnistuin kaapimaan mielen sopukoista vain hyvin satunnaisia ajatuksia. Olkaapa siis hyvä, pidetäänpä siis pienet rääppiäiset.

Olen hiukan pettynyt siihen, ettei Antique Bakery-postaukseni saanut osakseen vihaa eikä raivoa. Minusta olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista, jos olisin saanut otsaani homofoobikon leiman joltakulta internet-soturittarelta. Olisin vähän päässyt nokittelemaan siitä, että keskimääräisellä yaoi-fanitytöllä on homoudesta tasan samankaltainen kärjistävä, kapeakatseinen ja rajoittunut mielipide kuin monella vihaajalla. Sitäpaitsi, minusta Cho Aniki-sarja on hienointa, mitä Japanin peliteollisuus on saanut syljettyä ulos – ja se sentään on niin iloinen sarja että heikompia hirvittää.

Olen myös miettinyt, kehtaisinko tehdä Strike Witchesistä mollauksen blogauksen siltä pohjalta, että olen nähnyt ensimmäistä jaksoa kolmasosan. Ei ole minun syytäni, että yleisö ei koskaan kestä sitä yhtään enempää. Kamoon, lentäviä housuttomia pikkutyttöjä, jotka on mallattu lentäjäsankareiden mukaan! Se on vaan niin Japania. En kyllä tiedä, kehtaanko lähteä piiskaamaan pikkutyttöjä verbaalisesti. En itse viehäty moetyttösistä enkä sotakalustosta niin pätkän vertaa, joten mitäpä siitä edes jäisi minulle jäljelle? Syvällinen juoni ja kauniit taustat?

Detroit Metal Cityn liveaction-leffa olisi kyllä varsin muikea nähdä, kunhan siitä saataisiin jollain ymmärrettävällä kielellä versio. Siinä on sentään Gene Simmons! Leffasaitilla markkinoidaan myös kaikkea kivaa krääsää. Minä ainakin haluan pienen Krauserin tietokoneeni viereen, ettekö muka tekin?

Neljä miestä kermavaahtoleivosten ihmemaassa

Aiheet: Artikkelit, Esittelyt, Näkökulmat
5. syyskuuta 2008

Mitä saadaan, kun entisen fanitytön, nykyisen kärttyisän animutädin, nenän ääreen istutetaan pläjäys homoja leipureita, jotka kakkujen lomassa luovat toisiinsa Lämpöisiä Katseita? Kyseessähän on siis Antique Bakery, johon olen kyllä oikeaa sukupuolta mutta rapiat 10 vuotta liian wanha. ”Neljä bishimiestä perustavat kakkukahvilan” ei kenties herätä animunörtissä kaikkein heterointa mielikuvaa – ja heterous on tästä teoksesta kaukana! Onhan kaikilla jo mansikka suussa?

Mies löytää sateessa miehen.

Aloitan toteamalla, että Antique Bakery on aivan hirveää tuubaa. Aivan. Hirveää. Tuubaa. Se saa sinut kiemurtelemaan tuolissa nolona ja häpeämään sitä, että a) tällaista tehdään b) tällaista ostetaan c) joku saa rahaakin tästä. Mikä sitten antiikkileipomossa niin nyt mättää? Siinähän on herkullisia kakkuja, ja siinä puhutaan ranskaakin! Tai no, japanilaiseen tapaan jotain epämääräisesti ranskaa muistuttavaa sössötystä.

Hahmot. Voi jeesus jos oikeat homot olisivat tuollaisia niin hyökkäisin kyllä jokaisen poikaparin kimppuun raivaussahalla. Leipomohomoista yksi itkee kuin pahinkin emo jos sukanväri on väärä, toinen ahdistuu naissukupuolen läsnäolosta ja muuttuu ”demonisen charmin homoksi” laittamalla ylleen nahkatakin ja aurinkolasit. Tekisi mieli survoa niiden takaosaan Tom of Finlandin piirroksia. Ne läpsivät toisiaan suuttuessaan. Hyvä kun eivät käsilaukulla lyö. Ne puhuvat miellyttävän matalalla äänellä tunteistaan ja punastelevat. Ne käyttäytyivät kuin 13-vuotiaat tytöt. Ne…aargh! Voisiko kohderyhmä-ajattelu olla yhtään selvempää? ”Hei, houkutellaan kaikki koulutytöt sarjan faneiksi tekemällä hahmoista tuollaisia stnan vässyköitä”. Ainoastaan päähahmossa on jotain yritystä ja ns. munaa (vain kuvainnollisesti tähän mennessä), mutta eiköhän siitäkin saada rasittava lässypässy kun sarja etenee. Ngh!

Demonisen charmin homo *. Kyllä, siitä lentää korpinsulkia.

Pyhän vihanpurkauksen myötä varmaan ihmettelette että jos en pidä poikarakkaussarjoista, niin miksi minä katson tätä? Koska viha on terapeuttista? Koska tämä on sarja, jota on hauska katsoa porukalla ja nauraa? Koska oikeastaan salaa nautin tästä? Oikeastaan katson tätä siksi, että se on tahattoman humoristinen. Miesten tanssi sateessa ja päähenkilön trauma siitä, että joutui syömään kakkua, jaksavat naurattaa. Vähän niin kuin katsoisi, kuinka lapsi esittää poliisia. Sarja on niin tohkeissaan tunteikkaasta draamasta, mutta sen läpi on niin turkasen helppo nähdä – ahdistuvat miehet ovat vain tyypillisiä fanityttöjen fantasioiden ruumiillistumia.

Mutta siinä on hyvännäköisiä kakkuja – joiden kermavaahtokuorrutteenkin vatkaaminen on niin pirun kaksimielisen näköistä…

p.s. Wikipedia paljastaa, että alkuperäismangasta on tehty myös tv-drama. Voihyvääpäivää. Harmi että sitä ei löytynyt mistään, sillä olisin mielelläni jakanut senkin kanssanne.

* = Vannon etten keksinyt tätä itse! Sitä kutsutaan sarjassa tuolla nimellä, katsokaa jossette usko, ruojakkeet.