Satunnaista sunnuntaita

Aiheet: Artikkelit, Näkökulmat
14. syyskuuta 2008

Sillä aikaa kun karvaisempi puoliskoni hääräsi Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla vääntämässä Kupolin mangakirpputoria, minä ajelin pitkin rannikkoa ja mietin, mitä sitä blogaisi seuraavaksi tänne. Onnistuin kaapimaan mielen sopukoista vain hyvin satunnaisia ajatuksia. Olkaapa siis hyvä, pidetäänpä siis pienet rääppiäiset.

Olen hiukan pettynyt siihen, ettei Antique Bakery-postaukseni saanut osakseen vihaa eikä raivoa. Minusta olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista, jos olisin saanut otsaani homofoobikon leiman joltakulta internet-soturittarelta. Olisin vähän päässyt nokittelemaan siitä, että keskimääräisellä yaoi-fanitytöllä on homoudesta tasan samankaltainen kärjistävä, kapeakatseinen ja rajoittunut mielipide kuin monella vihaajalla. Sitäpaitsi, minusta Cho Aniki-sarja on hienointa, mitä Japanin peliteollisuus on saanut syljettyä ulos – ja se sentään on niin iloinen sarja että heikompia hirvittää.

Olen myös miettinyt, kehtaisinko tehdä Strike Witchesistä mollauksen blogauksen siltä pohjalta, että olen nähnyt ensimmäistä jaksoa kolmasosan. Ei ole minun syytäni, että yleisö ei koskaan kestä sitä yhtään enempää. Kamoon, lentäviä housuttomia pikkutyttöjä, jotka on mallattu lentäjäsankareiden mukaan! Se on vaan niin Japania. En kyllä tiedä, kehtaanko lähteä piiskaamaan pikkutyttöjä verbaalisesti. En itse viehäty moetyttösistä enkä sotakalustosta niin pätkän vertaa, joten mitäpä siitä edes jäisi minulle jäljelle? Syvällinen juoni ja kauniit taustat?

Detroit Metal Cityn liveaction-leffa olisi kyllä varsin muikea nähdä, kunhan siitä saataisiin jollain ymmärrettävällä kielellä versio. Siinä on sentään Gene Simmons! Leffasaitilla markkinoidaan myös kaikkea kivaa krääsää. Minä ainakin haluan pienen Krauserin tietokoneeni viereen, ettekö muka tekin?