Esittely: Yu-Gi-Oh: The Abridged Series

Aiheet: Artikkelit, Esittelyt
9. syyskuuta 2008

Yu-Gi-Oh lienee suomalaisille tuttu lähinnä Sangatsun tunnollisesti alkuperäisen japanilaisen mangan menoa ja meininkiä noudattavan mangasarjan kautta. Englanninkielisissä maissa (joissa ollaan liian laiskoja lukemaan) isompi juttu on sarjan animeversio, joka (epä)onnekseen päätyi 4kidsin vähemmän hellään huomaan ja tehokäsittelyyn kelvatakseen herkille yhdysvaltalaisille lapsille. Saksimisen yhteydessä katosivat muun muassa käsiaseet ja koko sarjan ensimmäinen kausi, koska siinä ei pelattu oikeaa, helposti tuotteistettavaa korttipeliä.

No, Yu-Gi-Oh oli jo ennestäänkin tunnettu camp-henkisestä naurettavuudestaan – sen maailmassahan lasten korttipelit ovat elämääkin vakavampi asia – ja kun 4kids pääsi tekemään omaa taikaansa, oltiin jo viittä vailla parodian puolella. Little Kuriboh -nimimerkillä netissä kulkeva brittiherrasmies oli sitten se henkilö, joka päätti kiskoa sarjasta loputkin naurut irti saksimalla vielä 4kidsin versiotakin entisestään ja dubbaamalla sen kokonaan uudestaan. Tuloksena on Yu-Gi-Oh: The Abridged Series.

Yhdysvaltojen paras lasten korttipelin pelaaja pukeutuu maansa lippuun. Ja on iältään lähempänä kolmea kuin kahta kymmentä vuotta.

Abridged Series on kärkikaartin animealan huumoria internetissä. Se on yksinään aiheuttanut enemmän meemejä kuin mistä jaksan pysyä kärryillä, ja voin taata, että jos sen ensimmäisen kauden katsoo kaveriporukan kera, koko porukalla on siitä lähtien kymmenkunta uutta lentävää lausetta vakiokäytössä.

Abridged on laiton fanidubbi, ja joutunut aina toisinaan muuttamaan pois tekijänoikeuksia ylläpitävien tahojen tieltä. Se on myös ratkiriemukas, enkä siksi tunne lainkaan mielipahaa suositellessani sitä teille lämpimästi. Jos minulta kysytään, jo pelkästään Abridgedin laillistaminen olisi riittävä syy tekijänoikeuslakien muuttamiseen kansainvälisesti. Sarja löytyy nykyisellään osoitteesta http://www.yugiohtheabridgedseries.com/ – ja mikäli linkki pääsee kuolemaan, suosittelen käyttämään avuksi Googlea. Hyvä internethuumori ei onneksi koskaan oikeasti kuole.

Harrastaja-aapinen #2: Anime

Aiheet: Artikkelit, Harrastaja-aapinen
30. maaliskuuta 2008

Animen, eli japanilaisen animaation, määritelmä ei ole koskaan aiheuttanut kovin vakavaa terminillitystä alan piireissä. Tästä on kiittäminen montaakin asiaa. Animaation tekeminen maksaa ja vaatii paljon ammattitaitoa, joten animen suosiolla rahastaminen ei ole houkuttelevaa, ja toisaalta tekijöilläkin on tarpeeksi ammattiylpeyttä siihen, etteivät he halua väittää olevansa tekemässä pelkästään ”japanilaista piirrettyä”. Kaiken lisäksi anime-sanaa on muutenkin paha yrittää rajata tarkasti, ja rajaukset ovat helposti epäintuitiivisia. Esimerkiksi Muumit esiintyvät säännöllisesti japanilaisissa ”Top 100 animea ikinä”-listoissa ja myös Peukaloisen retket ja Alfred J. Kwak ovat japanilaista kädenjälkeä. Lisäksi Animatrixin kaltaiset puoliksi lännessä ja puoliksi idässä toteutetut teokset tekevät rajanvedon hyvin vaikeiksi.

Muumilaakson tarinoita on myös animea

Suomessa anime- ja mangamarkkinoiden suhde on melko epätavanomainen verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Meillä mangaa saa halvalla jokaisesta Lehtipisteestä, ja kustantajien edustajat ovat suorassa kontaktissa harrastajien kanssa ja ottavat vastaan palautetta. Animea julkaisevat puolestaan suuret pohjoismaiset DVD-talot, joilta tuntuu olevan vaikea kiskoa tietoon edes tulevia julkaisuja ja niiden aikatauluja. DVD:issä on lisäksi kautta aikain ollut runsaasti monen sorttisia laatuongelmia. Suuri osa aktiivisista harrastajista onkin oppinut karttamaan Anttilan hyllyillä myytäviä levyjä. Suomessa harrastetaan usein ensisijaisesti mangaa, ja animea katsellaan siinä sivussa.

Koska suomalaisten julkaisujen taso on mitä on, ja esim. Yhdysvalloista tilattaessa kuluttajansuoja on heikko ja ostoprosessi hankala, käytännössä katsoen koko harrastajapiiri on tottunut hakemaan animejaksonsa laittomasti internetistä. Toki laiton latailu on yleistä muuallakin maailmassa, mutta silloin kun tarjolla on paljon hyvälaatuista laillista tavaraa, muodostuu myös porukoita, jotka pyrkivät ostamaan kaiken animensa. Suomessa tällaisia moraaliaan vartioivia harrastajia on häviävän vähän. Meille netistä ladatun animen katselu on kuin masturbointia – kaikki tekevät sitä, vaikka monet mieluusti vaikenevatkin asiasta visusti.

Animejulkaisuista ja niiden tarpeesta

Animetuotanto on varsin kaavamaista. Perinteisesti teokset on jaoteltu kolmeen kategoriaan; elokuviin, OVA:ihin ja TV-sarjoihin. Näitä erottaa toisistaan sekä julkaisumuoto että pituus. Elokuvat ovat elokuvateattereissa julkaistuja itsenäisiä animepläjäyksiä. OVA on lyhenne sanoista Original Video Animation (monesti näkee myös termiä OAV eli Original Animation Video) ja niitä julkaistaan suoraan kotivideomyyntiin, mikä antaa animestudiolle vapaammat kädet teoksen sisällön suhteen.

TV-sarjoja esitetään kerran viikossa, ja niiden pituus on lähes poikkeuksetta jokin 12:n ja 13:n monikerta – eli sarjoja esitetään neljännesvuoden pituisissa blokeissa. Tavallisesti animesarja kestää yksi tai kaksi blokkia, eli 12-13 tai 24-26 jaksoa. Tämän vuoksi aina neljännesvuosittain internetin animepiirit täyttyvätkin uusista sarjoista ja niihin liittyvistä keskusteluista – Japanissa esitetyt sarjat kun päätyvät tavanomaisesti viikossa fanikäännettyinä nettiin. Eritoten huhtikuun ja lokakuun alut ovat usein olleet mainiota aikaa olla animeharrastaja.

Ennen pitkää TV:ssä esitetyt animesarjat päätyvät DVD:ille saakka. Koska alkuperäinen tuotantotahti on hyvin kireä, monet studiot korjailevat kädenjälkeään DVD-julkaisuja varten. Faneja houkutellaan käyttämään rahaansa kiekkoihin usein myös ylimääräisillä visuaalisilla detaljeilla, kuten miespuoliselle yleisölle kohdistettujen sarjojen tapauksessa pikkuhousuilla ja nänneillä. Tässä alla muutama netistä löytynyt kuva, jotka esittelevät DVD-parannuksista Goshuushoo-sama Ninomiya-kuniin ja Mahoo shoojo Lyrical Nanoha StrikerS:iin.

Muokkauksia Goshuushoo-sama Ninomiya-kunin DVD:ltäMuokkauksia Nanoha StrikerSin DVD:ltä

Aivan kaikki kuvat eivät välttämättä ole todenmukaisia.

Paitsi visuaalisen tyylinsä puolesta, anime ja manga kytkeytyvät toisiinsa myös siksi, että jos teoksesta on olemassa anime, siitä yleensä löytyy mangakin. Yleisimmin sarjakuva on juurikin alkuperäinen teos, ja tullut poimituksi jonkin animaatiostudion projektiksi vasta osoittauduttuaan kaupallisesti riittävän kannattavaksi. Studiot ovat usein ahneita poimimaan parhaat mangat käyttötavarakseen, mistä onkin seurannut lukemattomia animaatioprojekteja, jotka ovat joutuneet harhautumaan omille juoniurilleen niiden saatua alkuperäismangat kiinni.

Monessa tapauksessa vaihtoehtona on siis joko animaatiosarjan katsominen tai sarjakuvan lukeminen. Useimmat tuntuvat ennemmin valitsevan animen. Sen minkä he menettävät kokemuksensa hallittavuudessa, he saavuttavat tyylissä ja tunnelmassa. Itse kuulun vastakkaiseen leiriin, ennen kaikkea sen vuoksi, että animen katsominen vie aivan liian paljon aikaa. Vain harvassa sarjassa tyylivoitot ovat niin suuria, että korvaavat sen, että joudun näkemään paljon enemmän vaivaa teoksen katsomiseksi.

Olisin jopa valmis esittämään sellaisen kannan, ettei animeteollisuuden olemassaolo ole välttämättä mitenkään tarpeellista. Harrastajille animen hyöty on yleensä ollut siinä, että liikkuvan kuvan avulla on paljon helpompi houkutella uutta väkeä mukaan porukoihin – sarjakuvan lukeminen kun on niin vaivalloista. Kuitenkin animen tekeminen on kallista, ja täten myös sen kuluttaminen maksaa paljon. Hinta/kulttuurinautinto-suhde käy DVD:iden kanssa helposti hyvin huonoksi. Jos animeteollisuus lyhistyy fanikäännöksiin, en välttämättä jää kovin paljoa sitä kaipaamaan.