Ilmaista animea… mutta…

Aiheet: Ajankohtaiset, Julkaisut, Uutisointi
5. huhtikuuta 2008

Tower of Druagan ensimmäinen jakso levisi sitten nettiin eilen, eikä ollut aivan sitä mitä siltä odotettiin. Se olikin heikohkoa fantasiaparodiaa, joka viljeli runsaasti stillikuvia ja vältteli asioiden animointia viimeiseen saakka – lukuun ottamatta helposti kierrätettäviä animaatiopätkiä, kuten erikoishyökkäyksiä. Kokonaisuudessaan se tuntui lähinnä yritykseltä mahduttaa mahdollisimman paljon kliseitä yhteen 20 minuutin ajanjaksoon. Ja lopuksi paljastui, että likipitäen kaikki jakson tapahtumat olivatkin vain olleet päähenkilön unta.

Jakson yllättävän matalan laadun syy on selvinnyt vasta jälkikäteen, ja se on ainakin minulle karvas pettymys. Vaikuttaisi siltä, että netissä ei jaetakaan varsinaista suuren budjetin Tower of Druaga -animea, vaan yhden hahmon vinkkelistä tehtyjä jakson pituisia DVD-ekstroja. Esimerkiksi Nicovideossa oli tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä nähtävillä aivan oikea jakso, mutta oletettavasti laittomana versiona, joten en linkitä suoraan siihen. Nicovideon jakso kuitenkin sisältää ihan oikeaa juonenkuljetusta, ja animoituja kohtauksia, ja on selkeästi tehty moninkertaisella budjetilla suhteessa meille tarjottavaan tekeleeseen.

Tässä jo ehdin kuvitella että Gonzo olisi tappamassa fanikäännöksiä, mutta sen sijaan se näköjään levittääkin vain fanikäännösten mainoksia. Jos joku sattuu tykkäämään noista halpisjaksoista, hän tuskin odottaa puolta vuotta saadakseen DVD:itä käsiinsä, vaan lähtee hakemaan ison budjetin jaksoja lähimmästä Bittorrent-portaalista heti kun ne saadaan tekstitettyä.

Saas nähdä että miten sille toiselle nettijaettavalle sarjalle, Blassreiterille, käy. Lisää huonoja uutisia odotellessa – leikkauksen takana Tower of Druagan halpisykkösjakso Youtubesta. (lisää…)

Ilmaista animea horisontissa, ohoi!

Aiheet: Ajankohtaiset, Uutisointi
31. maaliskuuta 2008

Muikein aprillipila ikinä olisi yllättäen uutisoida, että joku animestudio on päättänyt alkaa jakaa toisen vuosineljänneksen animesarjojaan netissä pientä maksua vastaan englanninkielisellä tekstityksellä samaan aikaan kun niitä tulee Japanin TV:stä. Varsinkin jos kyseessä olisi jokin iso studio, ja animesarjat olisivat edes etäisesti kiinnostavia. Sehän olisi…

Sehän olisi juurikin sitä, mitä animeteollisuus juuri nyt tarvitsisi. Saattaisi vaikka vielä pelastaa koko teollisuuden. Internetiä käyttäville animeharrastajille kun on ollut jo pitkään selvää, että julkaisijoidenkin pitää mennä nettiin, jos he haluavat pärjätä kilpailussa fanikäännösten kanssa. Muussa tapauksessa jo nyt pahaenteiset uutiset animen suosion laskusta Yhdysvaltojen ja Japanin maaperältä tulevat vain yleistymään, ja pahimmassa tapauksessa animeteollisuus romahtaa kokonaan.

Olikin valtaisa uutispaukku, kun Gonzo noin viikko sitten paljasti lähtevänsä mukaan nettilevitykseen – ja kaiken lisäksi täysin palkein, tuomalla saataville molemmat toisen vuosineljänneksen animesarjansa. Kyseessä ovat enemmän ja vähemmän naurettavasti nimetyt The Tower of DRUAGA -the Aegis of URUK- ja BLASSREITER. Täyden lehdistötiedotteen tapahtuneesta voi lukea vaikkapa Anime News Networksista.

The Tower of DRUAGA -the Aegis of URUK-BLASSREITER

Tekstitetty anime ilmestyy nettiin samana päivänä TV-esityksen kanssa, ja sitä saa katsoa ilmaiseksi Youtubesta. Sarjat julkaistaan myös kahdessa muussa palvelussa – BOST TV:ssä ja Crunchyrollissa. Kumpikin näistä sivustoista on omalla tavallaan mielenkiintoinen.

Ensinnäkään en osaa edes kuvitella, että miksi Gonzo on lähtenyt yhteistyöhön Crunchyrollin kanssa. Sivusto kun näyttäisi olevan pahimmanlaatuinen Youtube-ajan waretussaitti, joka jakelee katsojilleen animea ilman lupaa oikeudenhaltijoilta taikka fanikääntäjiltä. Ja ilmeisesti siinä samalla työllistää joukon ihmisiä kokopäiväisesti. Oikeastaan on vaikea edes hahmottaa, että miksi koko sivusto on edelleen pystyssä, mutta hyvin se vain näyttää porskuttavan. Tarkemmin Crunchyrollin luurankoja kaivelee esiin Zac Bertschy tässä Anime News Networkin haastattelussa.

BOST TV puolestaan on juurikin toista ääripäätä, ja vaatii maksua animen katselemisestakin. Yksi jakso Druagan tornia tai Blassreitteria maksaa 100 BOST-pistettä, mikä on sama asia kuin 1,99 dollaria. Nykykurssilla tämä on suurin piirtein 1,25 euroa, ja pisteitä pitää ostaa vähintään 500 kappaleen erissä. Tätä maksua vastaan saa striimata jaksoa kahden viikon ajan Bostin sivuilta ja ladata sen itselleen DRM-vapaana. Firman tiedotteen mukaan videotiedosto on kannettavia soittimia varten, joten ei siltä ei kannata odottaa kovin hyvää kuvanlaatua. Samainen tiedote kertoo myös, että kaikille ennen huhtikuun 2. päivää rekisteröityneille kävijöille annetaan molempien sarjojen ensimmäiset jaksot ilmaiseksi. Koska BOST elää Japanin ajassa, tuohon rajaan on aikaa jäljellä enää vajaa vuorokausi, eli kannattaa pitää kiirettä.

Bostistasta tekee mielenkiintoisen se, kuinka heidän oma blogimuotoinen syntykertomuksensa kertoo heillä olleen näppinsä vahvasti pelissä Gonzo-julkaisun aikaansaattamisen kanssa. Firman kun perusti joukko nuoria miehiä puhtaalla aatteen palolla, tavoitteenaan pakottaa animestudiot internetaikaan. Herkeämätön studioiden kanssa neuvottelu on varmasti vähintään osaltaan edesauttanut nykytilanteen syntyä. Mikäli heidän omiin puheisiinsa on uskomista, saammekin kiittää heitä paljosta. Tämän takia harkitsen itse vakavasti heidän rahallista tukemistaan, ja suosittelen samaa teille lukijoillekin. Ei taatusti olisi pahaksi, vaikka Bostin väki jatkaisi edelleenkin taivuttelua Japanin päässä.

Vaikkei rahan maksaminen houkuttelisikaan, katsokaa Druaga ja Blassreiter ainakin Youtubesta. Nyt on tärkeää laittaa peukut vahvasti pystyyn uuden ja uljaan yrityksen puolesta, jotta muutkin studiot uskaltaisivat pyrkiä samaan. Tulen ottamaan molemmat sarjat puheeksi uudestaan, kunhan ne pääsevät leviämään nettiin.

On ollut muuten jännä huomata, kuinka vaisusti tästä uutisesta on Suomessa kerrottu, vaikka kyseessä ainakin minun mielestäni on animen julkaisemisen historian suurimpia juttuja. Tähän mennessä olen bongannut näkyvää uutisointia aiheesta ainoastaan Japan Popista, Otakunvirasta ja Kupolista. Ja noista viimeisen jutun kirjoitin itse.

Harrastaja-aapinen #2: Anime

Aiheet: Artikkelit, Harrastaja-aapinen
30. maaliskuuta 2008

Animen, eli japanilaisen animaation, määritelmä ei ole koskaan aiheuttanut kovin vakavaa terminillitystä alan piireissä. Tästä on kiittäminen montaakin asiaa. Animaation tekeminen maksaa ja vaatii paljon ammattitaitoa, joten animen suosiolla rahastaminen ei ole houkuttelevaa, ja toisaalta tekijöilläkin on tarpeeksi ammattiylpeyttä siihen, etteivät he halua väittää olevansa tekemässä pelkästään ”japanilaista piirrettyä”. Kaiken lisäksi anime-sanaa on muutenkin paha yrittää rajata tarkasti, ja rajaukset ovat helposti epäintuitiivisia. Esimerkiksi Muumit esiintyvät säännöllisesti japanilaisissa ”Top 100 animea ikinä”-listoissa ja myös Peukaloisen retket ja Alfred J. Kwak ovat japanilaista kädenjälkeä. Lisäksi Animatrixin kaltaiset puoliksi lännessä ja puoliksi idässä toteutetut teokset tekevät rajanvedon hyvin vaikeiksi.

Muumilaakson tarinoita on myös animea

Suomessa anime- ja mangamarkkinoiden suhde on melko epätavanomainen verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Meillä mangaa saa halvalla jokaisesta Lehtipisteestä, ja kustantajien edustajat ovat suorassa kontaktissa harrastajien kanssa ja ottavat vastaan palautetta. Animea julkaisevat puolestaan suuret pohjoismaiset DVD-talot, joilta tuntuu olevan vaikea kiskoa tietoon edes tulevia julkaisuja ja niiden aikatauluja. DVD:issä on lisäksi kautta aikain ollut runsaasti monen sorttisia laatuongelmia. Suuri osa aktiivisista harrastajista onkin oppinut karttamaan Anttilan hyllyillä myytäviä levyjä. Suomessa harrastetaan usein ensisijaisesti mangaa, ja animea katsellaan siinä sivussa.

Koska suomalaisten julkaisujen taso on mitä on, ja esim. Yhdysvalloista tilattaessa kuluttajansuoja on heikko ja ostoprosessi hankala, käytännössä katsoen koko harrastajapiiri on tottunut hakemaan animejaksonsa laittomasti internetistä. Toki laiton latailu on yleistä muuallakin maailmassa, mutta silloin kun tarjolla on paljon hyvälaatuista laillista tavaraa, muodostuu myös porukoita, jotka pyrkivät ostamaan kaiken animensa. Suomessa tällaisia moraaliaan vartioivia harrastajia on häviävän vähän. Meille netistä ladatun animen katselu on kuin masturbointia – kaikki tekevät sitä, vaikka monet mieluusti vaikenevatkin asiasta visusti.

Animejulkaisuista ja niiden tarpeesta

Animetuotanto on varsin kaavamaista. Perinteisesti teokset on jaoteltu kolmeen kategoriaan; elokuviin, OVA:ihin ja TV-sarjoihin. Näitä erottaa toisistaan sekä julkaisumuoto että pituus. Elokuvat ovat elokuvateattereissa julkaistuja itsenäisiä animepläjäyksiä. OVA on lyhenne sanoista Original Video Animation (monesti näkee myös termiä OAV eli Original Animation Video) ja niitä julkaistaan suoraan kotivideomyyntiin, mikä antaa animestudiolle vapaammat kädet teoksen sisällön suhteen.

TV-sarjoja esitetään kerran viikossa, ja niiden pituus on lähes poikkeuksetta jokin 12:n ja 13:n monikerta – eli sarjoja esitetään neljännesvuoden pituisissa blokeissa. Tavallisesti animesarja kestää yksi tai kaksi blokkia, eli 12-13 tai 24-26 jaksoa. Tämän vuoksi aina neljännesvuosittain internetin animepiirit täyttyvätkin uusista sarjoista ja niihin liittyvistä keskusteluista – Japanissa esitetyt sarjat kun päätyvät tavanomaisesti viikossa fanikäännettyinä nettiin. Eritoten huhtikuun ja lokakuun alut ovat usein olleet mainiota aikaa olla animeharrastaja.

Ennen pitkää TV:ssä esitetyt animesarjat päätyvät DVD:ille saakka. Koska alkuperäinen tuotantotahti on hyvin kireä, monet studiot korjailevat kädenjälkeään DVD-julkaisuja varten. Faneja houkutellaan käyttämään rahaansa kiekkoihin usein myös ylimääräisillä visuaalisilla detaljeilla, kuten miespuoliselle yleisölle kohdistettujen sarjojen tapauksessa pikkuhousuilla ja nänneillä. Tässä alla muutama netistä löytynyt kuva, jotka esittelevät DVD-parannuksista Goshuushoo-sama Ninomiya-kuniin ja Mahoo shoojo Lyrical Nanoha StrikerS:iin.

Muokkauksia Goshuushoo-sama Ninomiya-kunin DVD:ltäMuokkauksia Nanoha StrikerSin DVD:ltä

Aivan kaikki kuvat eivät välttämättä ole todenmukaisia.

Paitsi visuaalisen tyylinsä puolesta, anime ja manga kytkeytyvät toisiinsa myös siksi, että jos teoksesta on olemassa anime, siitä yleensä löytyy mangakin. Yleisimmin sarjakuva on juurikin alkuperäinen teos, ja tullut poimituksi jonkin animaatiostudion projektiksi vasta osoittauduttuaan kaupallisesti riittävän kannattavaksi. Studiot ovat usein ahneita poimimaan parhaat mangat käyttötavarakseen, mistä onkin seurannut lukemattomia animaatioprojekteja, jotka ovat joutuneet harhautumaan omille juoniurilleen niiden saatua alkuperäismangat kiinni.

Monessa tapauksessa vaihtoehtona on siis joko animaatiosarjan katsominen tai sarjakuvan lukeminen. Useimmat tuntuvat ennemmin valitsevan animen. Sen minkä he menettävät kokemuksensa hallittavuudessa, he saavuttavat tyylissä ja tunnelmassa. Itse kuulun vastakkaiseen leiriin, ennen kaikkea sen vuoksi, että animen katsominen vie aivan liian paljon aikaa. Vain harvassa sarjassa tyylivoitot ovat niin suuria, että korvaavat sen, että joudun näkemään paljon enemmän vaivaa teoksen katsomiseksi.

Olisin jopa valmis esittämään sellaisen kannan, ettei animeteollisuuden olemassaolo ole välttämättä mitenkään tarpeellista. Harrastajille animen hyöty on yleensä ollut siinä, että liikkuvan kuvan avulla on paljon helpompi houkutella uutta väkeä mukaan porukoihin – sarjakuvan lukeminen kun on niin vaivalloista. Kuitenkin animen tekeminen on kallista, ja täten myös sen kuluttaminen maksaa paljon. Hinta/kulttuurinautinto-suhde käy DVD:iden kanssa helposti hyvin huonoksi. Jos animeteollisuus lyhistyy fanikäännöksiin, en välttämättä jää kovin paljoa sitä kaipaamaan.